Kukkapenkin kukat ovat ihmeen hyvin selvinneet helteisistä ja tuulisista päivistä. Olen kastellut joitain herkimpiä perennoja esim pioneita ja jaloängelmää, mutta suurin osa on joutunut selviämään omin voimin. Niiden strategiana on ollut kasvaa nopeasti, jättää turha pituuskasvu sikseen, kukkia heti kun mahdollista ja käyttää kaikki kosteus tarkasti hyväksi. Perjantai-iltana mökkipuutarhaan osui pieni sadekuuro, aamulla kasveissa oli nähtävissä selvää kasvua ja kehitystä edelliseen päivään verrattuna.
Kurjenpolvet aamuauringossa. Edessä idänkurjenpolvi takana tummakurjenpolvi.
Soikkoratamo kukkii koristeheinäpenkissä, jossa noin puolet koristeheinistä selvisi viime talvesta.
Lehtoakileija
Haltiankukka
Kukkapenkkiin on ilmestynyt pieni keto-orvokki. En enää edes muista, mistä olen tuonut tämän siemenen...
Saksankurjenmiekka. Kukkapenkkini ovat hyvin monilajisia ja täysiä. Mustaa multaa ei ole juurikaan näkyvissä. Se estää jonkin verran kosteuden haihtumista maasta.
Valkoisen syreenin kukat tuoksuvat ihanasti ja houkuttelevat pörriäisiä ja perhosia puoleensa.
Varjoliljan nuput
Metsäkurjenpolvet iltavalossa.
Mukavaa uutta viileämpää viikkoa!
Kaunista!
VastaaPoistaKastelukannun kanssa on tultua käveltyä täälläkin...ilemisesti koko Suomessa on saanut kävellä jos on halunnut kukkaansa säilyttää.:)
Todella upea tuo soikkoratamo.
VastaaPoistaTosi upea soikkoratamo! Kasvit ja nurmikko ovat nyt kovilla, kastella täytyy myös perennoita. Nyt niin sadetta kaivattaisiin, lupaavia tummia pilviä taivaalla seilaa - luulinkin että joko sade alkoi, mutta ilmassa olikin kuivia neulasia!
VastaaPoistaOnpa tuo soikkoratamo kaunis. Se on yksi niitä kukkia joita haluaisin nähdä luonnossa kasvavana. Tiedän muutaman paikan josta sitä pitäisi löytyä, mutta vielä ei ole onnistanut.
VastaaPoistaIhanalle näyttää!
VastaaPoistaSoikkoratamo on tosi jännä!
Kiitos kommenteista!
Poista