tiistai 13. lokakuuta 2020

Kalevankankaan hautausmaa

 

Jotenkin syksy on oikea aika kuvata hautausmaata. Toki hautausmaa on kuvauksellinen kesälläkin, kun haudoille istutetut hyvin hoidetut kesäkukat kaunistavat sitä. Syksyssä on kuitenkin sellaista luopumisen tunnelmaa, joka sopii hyvin hautausmaan henkeen. Kävin sunnuntaina kuvaamassa Kalevankankaan hautausmaata illan valossa.



Kaunis koivu vastavalossa.




Käytävä





Kaksi lintupatsasta, jotka ovat kaiketi saman tekijän käsialaa, vaikka olivatkin eri puolilla hautausmaata.




Pihlajan lehdet.




Happomarjan hehkua.




Käytävä.




Kanervan punainen sopii kauniisti sammalen vihreään väriin.




Tammien reunustama käytävä.




Euroopansorvarinpensaan marjoja.




Villiviinin kattama pergola



Villiviinirypäleitä.



Viinikan kirkko näkyi kauniisti Kalevankankaan korkeimmalta kohdalta sankarihautausmaan yläpuolelta.






7 kommenttia:

  1. Kauniita kuvakulmia olet löytänyt. Ajatella että niin paljon värejä mahtuu syksyyn

    VastaaPoista
  2. Kaunista! Hautausmaiden istutukset ja luonto ovat kuvauksellisia kohteita.

    VastaaPoista
  3. Oletpa löytänyt kauniita yksityiskohtia. Vielä on keltaisia lehtiäkin puissa, vaikka välillä tuntui että tuulet ravistaa niitä pois.

    VastaaPoista
  4. Erilainen kuvauskohde mutta mukavia näkymiä ja yksityiskohtia olet löytänyt.

    VastaaPoista
  5. Hautausmaissa on aina jotain erityistä, niissä saa ajan kulumaan siivillä. Kuvattavaa löytyy pilvin pimein, paljon myös tulee mieleen ihmisten tarinoita ja mielikuvituksessa niitä voi sovitella eri hautakiviin. Jännää, miten hautausmaat ovatkin niin rauhallisia ja kauniita paikkoja...:)

    VastaaPoista

Arvostan jokaista kommenttiasi! Thank you for your comments! Jag uppskattar din kommentar!