Tunnustan olevani melko hentomielinen puutarhuri. En mielelläni kitke tai raivaa pois pihalta kukkivia kasveja. Mottoni on todellakin antaa kaikkien kukkien kukkia. Pihassani on paljon siemenestä leviäviä kasveja ja useita todella agressiivisesti leviäviäkin kasveja. Tälläisenä kesänä, kun puutarha on saanut tarpeeksi kosteutta ja kaikki kasvaa rehevästi, alan olla pienessä pulassa kaiken kasvun kanssa...
Tässä on tyypillinen esimerkki siitä miten kasvit kasvavat, kun niille antaa tilaisuuden. Kukkapenkin laidalla kasvaa puna-ailakkia, vuorikaunokkia, lemmikkiä ja näyttää siellä olevan ainakin yksi valkoisen ukonkellon taimikin. Keväällä tässä kasvaa narsisseja ja muutama tulppaani. Muu kasvillisuus on itse hakeutunut tähän.
Nurmitädyke on kaunis kasvi joten puutarhuri Hentomieli on jättänyt sitä kukkapekin reunaan. Nurmitädyke on päättänyt, ettei jää vain reunakasviksi vaan tahtoo pääosaan. No päivänlilja ei tästä hätkähdä...
Nurmitädyke on raivannut tässä penkissä tieltään jo soikkoratamon ja tähtililja penkin päässä alkaa olla hätää kärsimässä. Tätä penkkiä on valtaamassa myös sormustinkukka. Valtava mätäs kukkivaa nurmitädykettä on kuitenkin mielestäni kaunis.
Metsäkurjenpolvi kylväytyy myös joka paikkaan. Tästäkin olen mielestäni jo kitkenyt sitä pois, mutta siinä sitä vaan kasvetaan ja kaadutaan kulkuväylälle. Vuorikaunokki yritää myös kotiutua tähänkin väliin.
Yritän pitää kurjenmiekkojen kasvupaikan vapaana muista kasveista, jotta niiden juuret saisivat auringon paahdetta. Ennen kuin huomaankaan, tässä kasvaa kuitenkin aina tälläinen kasvusto kaikkea muuta. Kitkentää taas tiedossa... Kurjenmiekatkin alkavat olla liian tiheässä, jakamista tiedossa.
Tässä oli muinoin kivikko monine kasveineen. Sitten tuli mäkimeirami ja valtasi alueen. Se on kuitenkin niin hyvä perhoskasvi, etten hentomielisenä pysty sitä kitkemään vähemmäksi.
Jalopähkämön joukkoon on eksynyt niittynätkelmää. Vaatimaton ketokasvi on jo alkanut runsastua penkissä. Saapa nähdä paljonko se valtaa tilaa, jos en ala sitä rajoittaa.
Tulikellukalle on käynyt huonosti kilpailussa mäkimeiramin kanssa. Puutarhuri Hentomieli taitaa pelastaa sen jonnekin muualle kasvamaan.
Voi, miten ihanan samaistuttavaa! Minäkään en henno kitkeä aluksi ja hetken päästä tilanne on jo lähes pois hallinnasta. Pitäisi jotenkin toimertua heti keväällä nyhtämään pois puna-ailakit ja sormustinkukat sellaisista paikoista, joissa ne kyllä olisivat kauniita – kuten kaikkialla – mutta samalla jyräisivät muut kasvit.
VastaaPoistaNurmitädyke on todella soma. Jos se ei olisi niin yleinen, sitä varmasti myytäisiin puutarhaliikkeissä. Mutta tänä kesänä katson kaikkien matalien kasvien rynnistystä ylöspäin, kuten sinunkin tädykkeesi päivänliljan seassa. Purppuraorvokit ja hopeatäpläpeipit ovat yhtäkkiä kaksi kertaa korkeampia kuin tavallisesti, ne ottavat tukea muista kasveista ja ponnistavat ylöspäin.
Ahaa... en tiennyt, että metsäkurjenpolvi kylväytyy kaikkialle, täällä se ei ole vielä sitä tehnyt, vaikka on luonnonkasvi ylärinteessäni. Hankin valkokukkaisen taimia ja ne ovat tosi kauniita. Hyvä tietää tuo leviämisjuttu!
Voi ei, kivikko on entinen kivikko :-D Mäkimeirami on mahdoton. Minulla on sille yksi tosi hyvä käyttökohde, ja se on ruusupensaiden aluskasvi. Sieltä kun on tosi ikävä kitkeä, ja mäkimeirami huolehtii siitä, ettei rikkaruohoja pääse tulemaan. Sitten, kun mäkimeiramit kukkivat, käy niissä tosiaan aivan uskomaton surina ja lepatus.
Minusta yksi puutarhasi viehättävimmistä piirteistä on sen luonnonmukaisuus.
Tsemppiä puutarhuri Hentomielelle raivauksiin!
Mäkimeirami voisikin toimia aluskasvina. Näissä monilajisissa kukkapenkeissä on vielä se huono puoli, ettei kitkentä ja raivausjätettä voi oikein laittaa kompostiin. Siemenet leviävät sitä kautta kaikkialle kompostimullan mukana.
PoistaVoi, hentomielisyys on aika ymmärrettävää! Minäkin tykkään monista luonnonkasveista, mutta ne ovat aika vahvoja levittäytymään, jos viihtyvät :). Joskus ostin yhden vuorikaunokin taimen rannan perennapenkkiin ja muutaman vuoden päästä siinä ei kasvanut muuta kuin vuorikaunokkia. Harmitti vain, että kukinnan jälkeen penkki ei ollut kovin kiva loppukesän ajan. Siirsin lopulta vuorikaunokit tontin rajan ulkopuolelle ja nyt ne kukkivat nätisti ”kimppuina” ja muun ajan ovat aika huomaamattomia tontin ulkopuolella :D.
VastaaPoistaNurmitädyke on tosi nätti, jätän sen kukkimaan moniin paikkoihin.
Kukkapenkissä vuotikaunokki käyttäytyy tosi kiittämättömästi; se kasvattaa iso kimpun, joka sitten lakoaa keskeltä. Todella ruma kukinnan jälkeen. Siemenet kelpaavat mm tikleille, joten kyllä sitä saa jonki verran olla.
PoistaMinä olen katsellut nyt rehevyyttä muka vähän ihaillen, kun oikeasti olen luovuttanut, eli en jaksa kaikista puskista kerätä rikkaruohoja pois. Muistelen kuivia kesiä, jolloin kaikki on ollut niukkaa puolikuollutta, joten eläköön rehevyys tänä kesänä, ensi kesästä ei taas tiedä.
VastaaPoistaTänä kesänä kasvu on niin voimakasta, ettei perässä pysy. Minäkin yritän vaan ihailla kasvua :)
PoistaHentomielisyys johtaa helposti sanontaan "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää". Vaikea on kitkeä jotain kaunista, vaikka tietäisi kitkemisen tarpeellisuuden. Ja kun siinäkin asiassa mm. pörriäisnäkökulmalla on arvonsa. Yhden tai kahden pienen kukan kohdalla sitä ajattelee helposti, että antaa olla. Myöhemmin voikin olla valtava työmaa edessä. Koen olevani puutarhassa hentomieli, mutta muutaman agressiivisesti leviävän kasvin kanssa vuosia taistelleena olen oppinut kovettamaan itseni hieman paremmin.
VastaaPoistaMäkimeirami ruusupuskien alla kuulostaa hyvältä. Mutta uskallanko ottaa taas uuden riskin....?
Luonnonkukat voivat vaikuttaa vaatimattomilta, mutta rehevään maahan päässeinä ne usein osoittautuvat voimakkaasti kasvaviksi. Istutettuja kasveja suojellessa täytyy vaan kovettaa mieli...
PoistaIhanaa, kun on rehevää!
VastaaPoistaMeilläkin kukkapenkeissä kukkiin nyt puna-ailakit ja koiranputket... Revin niitä sitten pois, kun kukinta hiipuu;)
Kyllä rehevyys on ihanaa -useamman kuivan alkukesän jälkeen :)
PoistaKovin tutulta kuulostaa😄Minä olen vielä kova kasvattamaan kaikkea siemenestä ja taimia riittää. Ja kun mitään ei hennoisi heittää pois...
VastaaPoistaEn ole ahkera siemestä kasvattaja, mutta siemenestä leviäviä kasveja on pihassa useita. Vaarana on hallitsematon kasvu...
PoistaAika ihana hentomielinen meininki! Aikansa kutakin. Kun ovat kukkineet, voi ne raivata vähemmälle ja iloita niistä jälleen ensi kesänä.
VastaaPoistaOikea asenne!
PoistaSehän tässä puutarhanhoidossa onkin välillä vaikeaa, että pitää karsia levinneitä, mutta kun ei pysty laittamaan mitään pois.
VastaaPoista