Tunnustan olevani melko hentomielinen puutarhuri. En mielelläni kitke tai raivaa pois pihalta kukkivia kasveja. Mottoni on todellakin antaa kaikkien kukkien kukkia. Pihassani on paljon siemenestä leviäviä kasveja ja useita todella agressiivisesti leviäviäkin kasveja. Tälläisenä kesänä, kun puutarha on saanut tarpeeksi kosteutta ja kaikki kasvaa rehevästi, alan olla pienessä pulassa kaiken kasvun kanssa...
Tässä on tyypillinen esimerkki siitä miten kasvit kasvavat, kun niille antaa tilaisuuden. Kukkapenkin laidalla kasvaa puna-ailakkia, vuorikaunokkia, lemmikkiä ja näyttää siellä olevan ainakin yksi valkoisen ukonkellon taimikin. Keväällä tässä kasvaa narsisseja ja muutama tulppaani. Muu kasvillisuus on itse hakeutunut tähän.
Nurmitädyke on kaunis kasvi joten puutarhuri Hentomieli on jättänyt sitä kukkapekin reunaan. Nurmitädyke on päättänyt, ettei jää vain reunakasviksi vaan tahtoo pääosaan. No päivänlilja ei tästä hätkähdä...
Nurmitädyke on raivannut tässä penkissä tieltään jo soikkoratamon ja tähtililja penkin päässä alkaa olla hätää kärsimässä. Tätä penkkiä on valtaamassa myös sormustinkukka. Valtava mätäs kukkivaa nurmitädykettä on kuitenkin mielestäni kaunis.
Metsäkurjenpolvi kylväytyy myös joka paikkaan. Tästäkin olen mielestäni jo kitkenyt sitä pois, mutta siinä sitä vaan kasvetaan ja kaadutaan kulkuväylälle. Vuorikaunokki yritää myös kotiutua tähänkin väliin.
Yritän pitää kurjenmiekkojen kasvupaikan vapaana muista kasveista, jotta niiden juuret saisivat auringon paahdetta. Ennen kuin huomaankaan, tässä kasvaa kuitenkin aina tälläinen kasvusto kaikkea muuta. Kitkentää taas tiedossa... Kurjenmiekatkin alkavat olla liian tiheässä, jakamista tiedossa.
Tässä oli muinoin kivikko monine kasveineen. Sitten tuli mäkimeirami ja valtasi alueen. Se on kuitenkin niin hyvä perhoskasvi, etten hentomielisenä pysty sitä kitkemään vähemmäksi.
Jalopähkämön joukkoon on eksynyt niittynätkelmää. Vaatimaton ketokasvi on jo alkanut runsastua penkissä. Saapa nähdä paljonko se valtaa tilaa, jos en ala sitä rajoittaa.
Tulikellukalle on käynyt huonosti kilpailussa mäkimeiramin kanssa. Puutarhuri Hentomieli taitaa pelastaa sen jonnekin muualle kasvamaan.
Voi, miten ihanan samaistuttavaa! Minäkään en henno kitkeä aluksi ja hetken päästä tilanne on jo lähes pois hallinnasta. Pitäisi jotenkin toimertua heti keväällä nyhtämään pois puna-ailakit ja sormustinkukat sellaisista paikoista, joissa ne kyllä olisivat kauniita – kuten kaikkialla – mutta samalla jyräisivät muut kasvit.
VastaaPoistaNurmitädyke on todella soma. Jos se ei olisi niin yleinen, sitä varmasti myytäisiin puutarhaliikkeissä. Mutta tänä kesänä katson kaikkien matalien kasvien rynnistystä ylöspäin, kuten sinunkin tädykkeesi päivänliljan seassa. Purppuraorvokit ja hopeatäpläpeipit ovat yhtäkkiä kaksi kertaa korkeampia kuin tavallisesti, ne ottavat tukea muista kasveista ja ponnistavat ylöspäin.
Ahaa... en tiennyt, että metsäkurjenpolvi kylväytyy kaikkialle, täällä se ei ole vielä sitä tehnyt, vaikka on luonnonkasvi ylärinteessäni. Hankin valkokukkaisen taimia ja ne ovat tosi kauniita. Hyvä tietää tuo leviämisjuttu!
Voi ei, kivikko on entinen kivikko :-D Mäkimeirami on mahdoton. Minulla on sille yksi tosi hyvä käyttökohde, ja se on ruusupensaiden aluskasvi. Sieltä kun on tosi ikävä kitkeä, ja mäkimeirami huolehtii siitä, ettei rikkaruohoja pääse tulemaan. Sitten, kun mäkimeiramit kukkivat, käy niissä tosiaan aivan uskomaton surina ja lepatus.
Minusta yksi puutarhasi viehättävimmistä piirteistä on sen luonnonmukaisuus.
Tsemppiä puutarhuri Hentomielelle raivauksiin!