Vielä kesä

Lauantaina oli suloinen kesäpäivä. Auringon paiste oli lempeää, samoin pehmeästi puhalteleva lämmin tuuli. Uimavesi oli vielä kerran lämminnyt sopivaksi. Mökkipuutarhassa lenteli perhosia, kimalaisia ja kukkakärpäsiä elokuun kukissa. Tuulessa tuoksui kypsyvä vilja.

Sain vielä kokea näitä hetkiä kesässä.

 

 

Kiitos kesä ihanuudestasi!

Kaunista alkavaa viikkoa sivullani vieraileville! Tervetuloa uudet lukijat!

Köynnökset viimein kukassa

Esikasvatin keväällä suurin odotuksin koruköynnöstä ja miinanköynnöstä. Halusin saada isoihin ruukkuihin jotakin ylöspäin kiipeävää kesäkukkien pariksi. Köynnökset kasvoivat kuitenkin todella hitaasti kesän kylmissä säissä. Nyt ne ovat vihdoin avanneet ensimmäiset kukkansa.

Miinanköynnöksessä oli vasta yksi kukka auki eilen. Miinanköynnös kasvaa yhdessä punakukkaisen koristetupakan ja valkoisen lobelian kanssa. Aika jännä, että tällä minun köynnökselläni ei ole niin sulkamaiset lehdet, kuin siemenpussin kuvassa on...

Luulin, että koruköynnöskin olisi ollut punakukkainen. Sattumalta olen onnistunut laittamaan sen samaan ruukkuun, jossa on muitakin keltakukkaisia kukkia, huovinkukkaa ja limen väristä koristetupakkaa. Tässä ruukussa on lisäksi valkoistakin tupakkaa.

Köynnöksissä on aika paljon nuppuja. Jos nämä kesäsäät vielä jatkuvat, ruukut näyttävät kohta aika kivoilta...

Edellisen asukkaan koristemaalaamassa kaivonrenkaassa kasvaa köynnöskrassia, ruusuliisaa ja vaalealehtistä suikeroalpia. Krassin piti olla tummanpunakukkaista, mutta se on ihan tavallista oranssia.

En malta olla vielä laittamatta tähän kuvaa silkkiunikoista...

...ne ovat niin ilmavan kauniita.

Ihanaa  alkamassa olevaa viikonloppua sivullani vieraileville! Kesäistä säätä on luvassa...

Elokuun kuvia

Tähän viikonloppuun mahtui viileitä yön ja aamun hetkiä mökillä, auringon hellivää porotusta ja sateen ropinaa. Keskellä elokuuta mökillä näyttää tältä. Klikkaa yhtä kuvaa, niin näet kaiki kuvat isompina uudessa ikkunassa.

       Kukkapenkeissä on kukkia kaikissa kehitysvaiheissa; jo siemenen tuottovaiheessa,
                            parhaassa kukassa tai vielä nupussa.

Viikonloppuna näkyi vihdoin taas perhosiakin. Mäkimeirami on nokkosperhosen mieleen.

Sudenkorennot uskovat kesän vielä jatkuvan...

Kylvin amerikankiurunkannukset suoraan kasvupaikalle toukokuun lopussa. Kasvuun lähtö oli kylmien päivien ansiosta heikkoa ja luulin, etten näkisi kasvia kukkivana. Tuoksumiekkaliljojen juurella huomasin kuitenkin tälläisen pienen kukkijan... pussin mukaan kasvilla pitäisi olla korkeutta 50-75 cm, tällä on hädintuskin 10 cm, mutta kukkii sentään kumminkin!

Hyvää alkavaa viikkoa sivullani vieraileville!

Hämärää

Elokuisen iltahämärän aikaan...

Kynttilälyhdyt syttyvät viilenevällä kuistilla

Tuoksumiekkaliljat hohtavat aivan omaa valoaan hämärässä

Takan päällä on lisää lyhtyjä

Tunnelmallista elokuista viikonloppua sivullani vieraileville! Tervetuloa uudet lukijat <3!

Tuoksumiekkalilja kukkii

Mökkipuutarhassa on vieläkin kukkia, jotka vasta aloittelevat kukintaansa. Tuoksumiekkalilja on avannut ensimmäiset kukkansa.

Tuoksumiekkaliljassa on nimensä mukaisesti ihana vieno tuoksu.

Kesäkurpitsa on alkanut tuottaa satoa. Pienet kurpitsat ovat ihanan rapeita vaikka sellaisinaan syötyinä.

 

Krassi hehkuu aamuauringossa.

Viime vuonna kylvetyistä lehtipersiljoista muutama talvehti. Niissä on nyt paljon kellanvihreitä kukkia.

Hyvää elokuista viikkoa sivullani vieraileville!

PS. Julkaisin tämän tekstin tiistaina ja käytin siinä tuoksumiekkaliljasta virheellisesti nimeä tuoksulilja. Pahoittelen virhettä.

Kypsyvää kesää

Tänä kesänä monet siemenkylvöni epäonnistuivat. Kylvin esimerkiksi oopiumiunikkoa samaan paikkaan, missä viime vuonna kasvoi silkkiunikkoa. Tähän mennessä olen löytänyt vain yhden kasvussa olevan oopiumiunikon. Kukkapenkkien aukkopaikkoihin kylvämäni amerikankiurunkannukset ja rikkakukonkannukset kyllä itivät, mutta kasvu tyrehtyi kylmässä säässä (ja ehkä myös liian ahtaassa penkissä). Kaliforniantuliunikkokaan ei kasvanut ihan odotetusti, mutta se jo sentään kukkii. Lyhtykoiso- pussissa täytyi olla jotain vikaa, sillä siemenet eivät itäneet esikasvatettuina eivätkä suoraan maahan kylvettyinäkään. Aina luotettavat kehäkukat sentään kukkivat kukkapenkin laidalla.

Kehäkukkien keltainen hehku ja voimakas tuoksu tuovat mieleen muistoja lapsuuden kesistä.

Syysleimun voimakkaan väriset kukat vangitsevat katseen keskellä pihaa.

Silkkiunikon keveät terälehdet hulmahtelevat tuulessa, kuin kesämekon helmat...

Mäkimeirami kukkii ja houkuttelee pörriäisiä kivikon laella.

Leijonankidat ja syysleimut ovat pihan värikkäin ilmestys.

Hyvää viikonlopun jatkoa sivullani vieraileville! Tervetuloa uudet lukijat <3!

Aamulla puoli kuusi

Näen valkoista unta. Joutsenet uivat jäistä vapautuvan lahden sulassa, auringon valo on keväisen vaaleaa... Kännykän herätysääni katkaisee unen. Nousen ja laitan kahviveden kiehumaan. Puen uimapuvun päälle. Kun vesi kiehuu, nostan pannun pois tulelta ja mittaan veteen kolme lusikallista kahvia. Annan veden vielä kuohahtaa ja sammutan kaasuliekin. Jätän kahvin pannumyssyn alle hautumaan.

 Astun ulos viileään aamuun. Mittarissa oli 12 astetta lämmintä. Kävelen rantaan. Jätän pyyhkeen ja vihreät tossut laiturille. Kahlaan veteen. Hiekkapohja tuntuu hyvältä jalkapohjissa. Vesi on lämpimämpää kuin ilma. Muutamalla askeleella olen kahlannut riittävän syvälle. Alan uida järvelle päin. Veden pinnalla on liikkuvaa usvaa. Nouseva aurinko valaisee taivaan oranssiksi. Kalalokki lentää äänettömänä lahden yli.

Nousen vedestä ja kuivaan ihoani. Kävelen mökkiin, pukeudun. Kahvi tuoksuu keittiössä, kun teen pari voileipää lautaselle. Vien aamupalani kuistille. Katselen järvelle. Aurinko valaisee vastapäistä rantaa, usva liikkuu lahdella. Kahvi on kuumaa, mutta täyteläisen makuista, niinkuin pannukahvi aina on. Juon kiirehtimättä vielä toisenkin kupillisen.

Kerään laukkuni ja tavarani mukaan, lukitsen oven ja kävelen autolle päin. Pysähdyn ihailemaan kukkapenkissä avautuvaa unikonkukkaa. Kaste kastelee sandaalini. Katselen hetken aamuhämyyn jäävää mökkiä ja peruutan tielle.

Tie on alkuun sorapintainen ja se mutkittelee pienen kylän läpi ja peltotilkkujen ohi. Isolle tielle päästyäni lisään vauhtia. Aurinko jää selän taakse ja ympärillä aukeaa hämäläinen maalaismaisema. Peltoja, kypsyvää viljaa, tummia metsiä, pientareella keltaisia ja vaalenpunaisia kukkia. Lokkiparvi on laskeutunut tielle. Nuoret linnut eivät tajua lähestyvää autoa vaaraksi. Ne nousevat niin laiskasti siivilleen, että hetken pelkään jonkun niistä jäävän alle.

Maisema on niin kaunis! Sisälläni viipyy vielä järven viileän veden muisto. Ajelen työpaikkaani kohti ja mielessäni talletan tätä aamua muistiin... niiden talviaamujen varalle, kun auringonvalosta ei ole aavistustakaan.

Ihania elokuisia kesäaamuja ja päiviä sivullani vieraileville!