Syyskuun loppua

 

Syyskuun viikonloput on menneet kaikenlaisissa muissa menoissa, mutta nyt pääsimme vielä yhdeksi yöksi mökille. Puutarhassa on vielä paljon kukkivia kasveja, vaikka yleisilme onkin jo hyvin syksyinen.

Valkoiset syysleimut ovat vielä hyvin kukassa.

Syreenileimuissakin on vielä kauneutta...

Päivänsilmä.

Syysleimu Starfiren viimeisiä kukkia.

Väriminttu.

Soihtunauhuksen 'jälkikukintaa'.

Sikuri ei malta lopettaa.

Sormustinkukkiakin on vielä kukasssa.

Keltasauramo.

Huovinkukka ja amppelirusokki ovat pitkään kukkivia kesäkukkia.

Suklaakosmos on vielä kukassa.

Tuoksuherneistä tämä punainen näyttää olevan kestävin kukkija.

Aurinkoisen seinustan narsissitupakat ovat jo aikoja sitten lopettaneet kukinnan, mutta kukkapenkkiin istutetut puolivarjossa kasvavat ovat täydessä kukassa.

Ruusunätkelmä kiipeää kettinkiä ylöspäin ja kukkii. Toivottavasti se myös huomaa, että talvi on tulossa... Yritin kerran aiemmin kasvattaa ruusunätkelmää, eikä se talvehtinut.

Kehäkukka.

Kallionauhuksissa oli vielä amiraaliperhonen ruokailemassa.

Viimeisiä kukkijoita

Mökkipuutarhassa kukkii vielä. Ainakin kukki ennen viime viikon pakkasöitä. Kuvat on otettu keskiviikkona. 

Aiempina vuosina pihassani monivuotisena kasvanut ruostekukka olisi ollut nyt kauneimmillaan. Se menehtyi viime talven oikullisissa keleissä. Sen kukinta oli aina kasvukauden odotettu huipentuma. Tänä kesänä on todella tuntunut, että jotain puuttuu. En laittanut vielä tänä kesänä uutta ruostekukkaa kasvamaan, mutta ensi kesänä ehkä uusi yritys...

Ruusunätkelmä kasvaa ja kukkii vielä mökin nurkalla. Otin sen kukkia mukaan kimppuun, jonka keräsin pihasta ja ne näyttävät olevan kestäviä ja kauniita maljakossakin. 

Päivänsilmä kukkii aina pitkälle syksyyn.

Valkoiset syysleimut ovat ihania. Niistä korkeimmat huitelevat yli 150 cm korkeudessa. Varret ovat todella tanakat ja kukinnot aika suuret. Loistava loppukesän kukkija!

Etupihalla kukoistaa...

Takapihalla avautuu vielä uusia tsinnioita ihanissa väreissä...

Näitäkin keräsin maljakkoon.

Viimeisenä uutena kukkijana pihassa on avautunut muutama kellopeipin kukka. Nämä eivät oikein menesty minulla. Kasvi lähtee keväällä kasvuun normaalisti, mutta kukkavarret kuolevat ilmeisesti johonkin sienitautiin ennen nuppujen avautumista. Kasvupaikan vaihdos ei auttanut. Osa nupuista kuitenkin joka vuosi kukkii.

Hetkiä kesässä

 

Muistoja menneestä kesästä...

Mukavaa viikonloppua!

Perhosten päivä

 

Syksy on ottanut aimo harppauksen ja nämä kelit eivät enää suosi perhosia, mutta elokuun viimeinen viikonloppu oli oikeaa perhosten juhlaa mökkipihalla.

Aamun tullen aurinko lämmittää mökin piharakennuksen seinää. Siihen ilmestyi jo ennen yhdeksää ensimmäiset perhoset lämmittelemään. 

Mökin etupihan kasvit olivat vielä varjossa, mutta ensimmäinen neitoperhonen uskaltautui pian punalatvan kukkaan.

Takapihan kallionauhuksiin osui jo auringon lämmittäviä säteitä ja niissä ahkeroi meden keruussa neljä amiraalia.

Pian perhosia oli jo enemmän.

Etupihan punalatvoissakin alkoi jo olla tungosta. Tämä punalatva kukkii aina vasta elokuun lopulla, jolloin säät ovat tavallisesti jo viilenneet. Nyt oli lämmin hellepäivä ja näin punalatvoissa enemmän perhosia, kuin koskaan aiemmin. Näyttää siltä, että on hyvä, että pihassa on eri aikoihin kukkivia hyviä perhoskasveja. Sopivat perhoskelit sattuvat eri vuosina eri aikaan ja on hyvä, että pihasta löytyy mesikasveja pitkin kesää.

Etupihan kallionauhukset alkoivat kiinnostaa perhosia iltapäivällä, kun aurinko kääntyi paistamaan niihin.

Takapihalla kasvavat soihtunauhukset ovat kukkineet jo aika pitkään, eivätkä ne enää houkutelleet perhosia niin kovasti, kuin aiemmin. Varmaankin suurin osa kukista oli jo pölytetty. Sitruunaperhonen nautiskeli viimeisistä tuoreista kukista.

Perhosia oli päivän aikana aika lailla liikkeellä. Enimmillään laskimme noin 40 perhosta yhtäaikaa pihan kukissa.

Mukana oli amiraaleja, neitoperhosia, nokkosperhosia, sitruunaperhosia, valkoisia nauris- tai lanttuperhosia ja melkoisen kulahtaneita jo pitkään lentäneitä keisarinviittoja. Joillain keisarinviitoilla oli niin repaleiset siivet, että ihmettelin, kuinka ne pääsevät lentämään...

Punalatvat olivat kaikkein suosituimpia mesikasveja.

Kun aurinko alkoi painua mailleen, perhoset lensivät taas lämmittelemään mökin seinälle. Välillä ne lensivät vielä hetkeksi ruokailemaan kukille. Lopulta näin joidenkin niistä menevän yöpuulle mökin vintille. Pyöreä aukko vintin oveen on jätetty lepakoita varten.

Viimeiset ruokailijat.

Loppukesän kukkijoita

Valkoinen, myöhäinen syysleimu pääsi kukkimisen vauhtiin vasta elokuun viimeisellä viikolla. Tiikerililjat sen vieressä olivat kukkimisensa loppusuoralla. Nämä muodostivat raikkaan väriparin.

Punalatvani on myös lajiketta, joka kukkii aina vasta elokuun lopulla. 

Kallionauhuksetkin tulivat kukkaan vasta elokuun lopulla. 

Yksinkertainen suopayrtti on jäänyt vähän ahtaaseen paikkaan. Se ei ole yhtä agressiivinen leviäjä, kuin kerrottu suopayrtti. Tätä täytyy siirtää sellaiseen paikkaan, jossa se pääsisi paremmin esille.

Lumotupakka on yksi tämän kesän kylvökokeiluista. Laitoin siemenet multaan maaliskuun alussa. Taimet kasvoivat hyvin ja venymättä ihan huoneen lämmössä. Istutin niitä eri puolille puutarhaa kesäkuun alussa. Odotin, että kasvi olisi ollut narsissitupakan tai koristetupakan tyylinen, mutta se osoittautuikin korkeaksi, reilun metrin korkuiseksi, aika pienikukkaiseksi kasviksi. Kukat vaihtavat väriä kukinnan edetessä valkoisesta punaiseen, mutta ne ovat niin pieniä ja harvakseen pitkissä versoissa, että kasvin koristearvo jää mielestäni pieneksi. Kiinnostava kokeilu kuitenkin!

Lumotupakat kukkivat vielä täyttä päätä elokuun lopulla. Joukossa yksi narsissitupakkakin.

Daalia Blue Boy vaan parantaa tahtiaan kesän edetessä loppuun.

Aurinkoista syyskuuta blogini lukijoille!