Kukkaterapiaa, osa 2

Maaliskuun ensimmäinen viikko on takana. Kohta kevät harppoo isoin askelin eteenpäin! Kun ajelen töihin seitsemän kahdeksan maissa meinaan ihan tikahtua aamun kauneuteen. Auringon valo on pehmeän oranssia, kaikki punertavat värit -tiilikatot, piharakennusten seinät, liikennemerkitkin -korostuvat tässä valossa. Maanantaina näin pellolla ketun, joka ihan hehkui aamun valossa! Tänään taas koivut oli koristeltu oranssilla huurteella ja välkkyvillä jääkiteillä! Kaunista...

Kesää on kuitenkin kova ikävä. Siksi laitan tähän lisää kukkakuvia äidin pihasta.

Pelakuut

Valkoinen ukonkello, näyttävä perenna, olemukseltaan kumminkin vähän villi...

Ruostekukka, ihana palavan punainen!

Pinkki syysleimu

Kultapallo, sitkeä perinneperenna

Aitoukonhattu, hieno sinisen sävy

Klikkaa kuvaa, niin näet kaikki kuvat isompina uudessa ikkunassa.

Hyvää loppuviikkoa sivullani vieraileville!

Tunnustus

Sain tunnustuksen  Eliseltä blogista Kirjeitä Kartanonrouvalta . Kiitos!

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama tunnustus 15:lle blogille/bloggaajalle.

Täytyy tunnustaa heti aluksi, etten tiennyt mitä sana random tarkoittaa, piti kysyä tyttäriltä. Se tarkoittaa siis suunnilleen samaa kuin ihan mitä vaan.

Siis seitsemän faktaa minusta:

1. Olen 162 cm pitkä, vaatekoko M (tai L -ei niin ahdista).
2. Osaan (tai olen ainakin osannut) käyttää kauhakuormaajaa.
3. Olen joutunut muuttamaan paljon. Alle kouluikäisenä asuin kolmessa eri paikassa. En aina oikein tiedä mitä sanoisin, kun kysytään mistä olen kotoisin. Koko ikäni olen asunut kuitenkin Hämeessä, ai niin, vajaan vuoden Raumalla.
4. Olen suurinpiirtein riippuvainen vihreästä teestä.
5. Olen nuoresta saakka ollut suuri Dave Lindholm fani, mitähän hänelle nykyään kuuluu?
6. Olen suorittanut kolme eri ammattitutkintoa, joista keskimmäinen on puistopuutarhuri.
7. Lapsena olin vähällä hukkua kolme kertaa, ennen kuin opin uimaan. En ui vieläkään mielelläni pitkiä matkoja.

Tunnustusta haluan antaa jokaiselle blogille, jonka olen laittanut sivulleni 'Kiinnostavia blogeja' -otsikon alle, eli

Voikukkapelto
Romulyylin puutarha
Päärynäpuun varjossa
Unan maailma
Villipiha
Pihamaalla
Ruusuja ja rikkaruohoja
mummola chic
Pitsit sekaisin
Tuijan koti ja puutarha
Vedenjakaja
Parolan asema
Villa Namu
Markka-aika
ja myös Kirjeitä Kartanonrouvalta, vaikka hänen ei tarvitsekaan vastata haasteeseen.

Linkit näihin blogeihin ovat listassa jo valmiina. Olisi kiva lukea näidenkin random fakta- lista, jos eivät ole jo aiemmin samaa tunnustusta vastaanottaneet!

Meillä kotona kevään tietää alkaneen, kun aurinko alkaa taas paistaa keittiönkin ikkunasta. Keskellä talvea se ei ehdi kiertää sinne saakka ennen kuin laskee. Keittössä olevat viherkasvit reagoivat heti valon lisääntymiseen...

Nyt täytyy lähteä kauppaan ja bensa-automaatille. Olin jo aiemmin päivällä bensajonossa, mutta huomasin, että maksukortti oli jäänyt toiseen laukkuun... pikkusen harmitti!

Tässä vielä se tunnustus.

Hyvää päivänjatkoa sivullani vieraileville, kiva kun kävit!

Kesän 2011 kukkia, kelloköynnös ja hajuherne

Yksi lempikasveistani on hajuherne. Keväällä, kun olin siemenostoksilla, ostin siis monta pussia eri värisiä hajuherneitä. Minun piti esikasvattaa taimet, niin että kukinta olisi mahdollisimman aikainen, mutta keväällä remontin tuoksinassa unohdin tietenkin ne. Siemenet menivät maahan vasta kesäkuun alussa. Istutin hajuhernettä kukkapenkkiin ja pihassa olevaan kaivonrenkaaseen. Kaivonrenkaaseen istutin myös kesäkukkia; tupakkaa, ahkeraliisaa, hopeaputousta ja köynnöstukeen ostin kiipeämään vähän ressukan näköisen kelloköynnöksen taimen. Ajattelin, ettei se varmaan kuki, mutta toimii kivana taustana hajuherneille. Kuinkas sitten kävikään...

Kelloköynnös aloitti hurjan kasvun, se olisi tarvinnut kaksi kertaa korkeamman köynnöstuen. Heinäkuussa siihen ilmestyi valtavia nuppuja ja kohta avautuivat ensimmäiset isot, erikoisen näköiset kukat. Kukkia oli aina lokakuulle saakka.

Hajuherneetkin alkoivat lopulta availla herkkiä kukkiaan.

Valoa ja varjoa...

Purppuran värinen kukka näytti kauniilta hopeaputousta vasten

Vaaleanpunaista

Pastellisävyjä

Jotakin vastustamattoman viehättävää näissä hajuherneissä on... Kukka on tavattoman kaunis, mutta koko kasvi on olemukseltaa rento, vähän hompsuinen... ja sitten vielä se vieno tuoksu.

Hyvää viikonlopun jatkoa sivuillani vieraileville, kiva kun kävit kurkkaamassa!

Perhoskuvia vuosien varrelta

Jatkan vielä viime postauksen perhoslinjaa. Olen nimittäin kotona kuumeessa, mutta en malta olla poissa koneelta... :). Tässä siis perhoskuvia arkistoistani.

Äidin elokuunasterit ovat oikea perhosmagneetti. Tässä profiilikuvananikin oleva nokkosperhonen.

Neitoperhonen näyttää jotenkin epätodelliselta 'valesilmineen'.

Amiraaliperhonen on ihan tavattoman kaunis, myös siiven alta!

Ohdakeperhonen on harvinaisempi näky. Sitä en ole nähnyt joka vuosi.

Lempiperhoseni on sinisiipi. Tämä ei ole kuitenkaan se kotimainen laji. Kuva on otettu Italian matkalla.

Ihanaa ja keväistä päivänjatkoa sivuillani vieraileville! Kukahan bongaa ensimmäisen nokkosperhosen tai sitruunaperhosen tänä keväänä!

Karkauspäivänä

Karkauspäivän kunniaksi kuva yhdestä karkurista, jonka sain kameran etsimeen:

Ritariperhoset lentelivät mökkitontillani kesäkuussa. Yleensä niillä oli sellainen vauhti päällä, etten voinut uneksiakaan saavani kuvaa... mutta onnistuin!

Hyvää karkauspäivän jatkoa!

Kukkapenkin myöhemmät vaiheet

Tammikuussa kerroin kukkapenkin teosta mökkipihaan. Tässä vielä kuva taimien istutuspäivältä.

Viime kesä oli ensimmäinen kesäni mökillä, enkä tiennyt ollenkaan millaisessa kasvukunnossa maa on. Kukkapenkkiä tehdessäni paransin maata vain taimien istutuskuopan kohdalta, sillä en halunnut helpottaa rikkaruohojen kasvua. Laitoin istutuskuoppiin myös lannoitetta. Maa oli paremmassa kasvukunnossa, kuin oletinkaan, sillä elokuussa tilanne oli tämä:

Sormustinkukat kasvattivat valtavat lehtiruusukkeet, mutta kukkia tuli vain kaksi. Myös tuoksumatara kasvatti lehdistöä, muttei kukkinut. Tästä vihreästä lehtipaljoudesta päättelen, että kukkapenkkini sai vähän reilusti typpeä... Kaikki kasvit olivat kuitenkin hyvinvoivan näköisiä, paitsi esikasvattamani gladiolukset, jotka näyttivät kärsivän sienitaudista ja tekivät vain kaksi tervettä kukkavartta.

Kesän mittaan huomasin myös, että penkki ei olekaan niin aurinkoisessa paikassa kuin oletin. Se saa runsaasti aurinkoa keväällä ja alkukesällä, kun aurinko paistaa korkealta. Mutta elokuussa aurinko on jo niin matalalla, että penkki jää rannan tervaleppien varjoon melkein kokonaan. Kasvit kannattaa valita jatkossa tätä ajatellen.

Tässä vielä kuvia kukista, joita en ole aiemmin esitellyt.

Särkynytsydän säilytti koko kesän lehtensä ja teki harvakseltaan kukkia elokuulle saakka.

Tähkätädyke kukki myös pitkään, mutta oli aika vaatimattoman oloinen -ainakin näin ensimmäisenä kesänä.

Myskimalva kukki hienosti ja teki paljon siementä. Sitä on jatkossa varmaan penkissä vähän enemmän...

Punakukkainen sormustinkukka sai aikaseksi upean kukkavarren! Siementä se ei varmaankaan ehtinyt kypsyttää, kukkiminen jäi niin myöhäiseksi. Tämä kuva on otettu 19.8.

Klikkaa kuvaa, niin näet ne isompina uudessa ikkunassa.

Hyvää alkanutta viikkoa sivullani vieraileville, kiva kun kävit! Tervetuloa uudet lukijat!

Rannalla

Mökkini on kirkasvetisen järven rannalla. Järvi ei ole mikään pieni, muttei kamalan suurikaan. Se on kuulema kalaisa ja rapujakin nousee. Minulla ei ollut vielä viime kesänä venettä, joten tutustuin mökkijärveeni vain rannalta käsin. Helteisenä heinäkuun aamuna otin kuvia rannan kasveista.

Alkukesästä järvessä kukki järvisätkin, kuvassa tuo valkokukkainen. Sen kukinta oli loppusuoralla, kun vesitatar aloitti kukintansa. Alla toinen kuva vesitataresta.

Rantaruovikon seassa kukki heinäkuussa nuottaruoho. Sen tieteellinen nimi on Lobelia dortmanna eli se on samaa sukua kesäkukkana tutun lobelian kanssa. Yksittäinen kukka onkin aika samannäköinen.

Kun kuvasin rannan kukkia, tuli tunne, että minua tarkkaillaan. Härkälintu oli tapansa mukaan kiinnostunut ihmisen puuhista! Se asettui kuvattavaksi kahden kaislan väliin.

Tässä vielä pari kuvaa rannalta aamuiselle järvelle. Tervalepän oksat kehystävät utuista maisemaa.

Rantavedessä kukki kesän aikana myös ratamosarpio, keiholehti ja siimapalpakko. Suunnitelmissani on siirtää rantaan kurjenmiekkaa ja istuttaa myös toista iiristä eli siperiankurjenmiekkaa.

Mukavaa lauantai-illa jatkoa sivullani vieraileville, kiitos kun kävit lukemassa!