Yllätyskukkijoita viime kesänä

 

Ostin kesämökkini syksyllä 2010. Kesällä 2011 oli kiva seurata, mitä kukkia mökin heinittyneistä kukkapenkeistä nousi. Kesälle 2012 jäi vielä muutama yllätyskukkija.

 

 

 

Kukkapenkissä oli tiheä mätäs kapeita narsissin lehtiä. Luulin niitä tavallisiksi, keltaisiksi narsisseiksi, mutta viime keväänä mättääseen ilmestyikin yksi ihana valkoinen kukka.  Pihassani kasvaa vanhaa, pienikukkaista runoilijanarsissia! Jaoin tätä aarretta toiseenkin kukkapenkkiin ja toivon, että tänä keväänä useampikin sipuli jaksaa kehittää kukkia.

 

 

 

 

Taimistolta ostetun nauhuksen taimen juurella kasvoi 'joku rikkaruoho'. En kiirehtinyt kitkemään rikkaruohoa ja pian se alkoikin kehittää tutun näköistä nuppua. Sain penkkiini nauhuksen kylkiäisenä vuorikaunokin!

 

 

 

Keltapäivänliljojen kukinnan hiipuessa penkkiin jäi yksi korkeampi varsi, joka jatkoi nuppujen kasvattamista. Nupuista avautuikin kauniit rusopäivänliljan kukat. Edellisenä kesänä en aavistanutkaan, että penkissä kasvaa tätäkin vanhaa perinneperennaa.

 

 

Tulevana kesänä tuskin enää ilmaantuu mitään edellisten omistajien istuttamia yllätyskukkijoita, vaikka eihän sitä koskaan tiedä...

 

 

PS. Minnehän tuo lukijat-palkki on kadonnut? Näkyykö se teille?

Kirpputorilta

Kirpputoreilla kiertelyni on jäänyt viimeaikoina aika vähiin. Tuntuu, ettei kirppiksiltä tee enää mitään mainittavia löytöjä. Kaikki vähänkin kiinnostava tavara on hinnoiteltu niin yläkanttiin, että ihan kiukuttaa -kaikki vanha tavara ei sentään ole arvokasta antiikkia. Jotakin kivaa olen kuitenkin löytänyt.

 

Vanha ruotsalainen peltipurkki on jo vanhempi löytö muutaman vuoden takaa. Se on Orientens Kaffen kahvipurkki, jonka kanteen on kuvattu kahvipensaan oksa kukkineen ja marjoineen. Purkki on ilmeisesti 30-luvulta ja voi vain kuvitella, miten se on päätynyt Suomeen...

 

 

 

Vihreälle maljakolle löytyi Vanhojen tavaroiden aarrekirjasta tarina. Tälläisiä rihlamuottiin puhallettuja halpoja maljakoita tehtiin Iittalan lasitehtaalla 50-luvulla. Maljakossa on kuumakatkaisemalla tehty helmireuna. Näitä maljakoita myytiin aikoinaan kahdentoista maljokon sarjoina. Maljakon arvo nousi heti silmissäni, kun luin, että tällä on ikää noin 60 vuotta.

 

 

Muistan lapsuudestani tälläiset kipsitaulut, jollainen oli mm isotätini seinällä. Taulu on saanut vähän kolhuja, mutta onhan sillä ikääkin varmaankin yli 60 vuotta. Tästä saan nostalgisen esineen mökin seinälle.

 

 

 

 

 

Minua kiehtoo kovasti tälläiset sodan aikana rintamalla tehdyt puhdetyöt. Rasiassa on kauniisti kaiverrettu koristelu, vuosiluku 1943 ja lehvien keskelle kaiverrettu sana 'Muisto'. Mielikuvitus alkaa kehitellä tarinaa siitä, kenelle rasia on aikoinaan tehty ja mitä sitten tapahtui...

 

Kevät otti takapakkia ja peitti lupaavasti kukkivat leskenlehdet lumen alle. Kuinka kauan tämän talven loppumista oikein täytyy odotella???

 

Tervetuloa uudet lukijat Suvi Kullström ja Ronja!

Sulamistaidetta

 

Tänä keväänä lumi on sulanut hitaasti, ihan liian hitaasti. Aurinko on saanut rauhassa kovertaa päivä päivältä ohenevaa pitsiään tien penkan kinokseen.

 

 

 

 

 

Eilen ja tänään lumen sulaminen on ollut vauhdikasta. Kun ajan töistä kotiin, tähyilen paljaita pientareita ja etsin katseellani tiettyjä pieniä, keltaisia väriläikkiä... Tänään onnisti, näin ensimmäiset leskenlehdet !!! Talvi alkaa olla takana.

 

Ihanaa viikonloppua sivullani vieraileville!

 

 

Kevättä ikkunalla

Koska luonnossa kevät tuntuu etenevän ihan liian hitaasti, olen luonut kevämaiseman ikkunalle.

 

 

Helmililjat, narsissit ja muurikello

 

 

 

 

Katolta pudonnut lumi oli katkaissut syreenipensaasta oksan. Toin se maljakkoon. Toivon, että se jaksaa avata nuppunsa. Kuvassa näkyy alareunassa myös viime syksynä kukkinut nerine, joka vietti talven kellarissa. Se alkoi työntää heti vihreitä lehtiä, kun pääsi valoisalle ikkunalle. Tänä kesänä on luvassa ehkä aikaisempi kukinta.

 

 

 Hyvää huhtikuun alkua sivullani vieraileville!

 

Tervetuloa lukijoiksi Minna ja Pelaguu!

Kevättä

Nyt on kevättä vahvasti ilmassa! Aamulla voin tuntea sulavan lumen tuoksun, vaikka pakkanen onkin vielä yön jäljiltä kirpakka. Pikkulintujen riemukas aamukonsertti saa mielen väkisinkin iloiseksi. Ihmeen hyvältä tuntuu vieläkin jokainen aurinkoinen päivä, vaikka näitä on nyt ollutkin useampi peräkkäin. Oli se talvi vaan niin pimeä...

Kellarista valoon päässeet tulppaanit jaksavat ilahduttaa herkällä kauneudellaan.

 

 

 

 

 

 

Hyvää pääsiäisviikon jatkoa sivullani vieraileville!

Kellarissa kasvaneet

Laitoin marraskuussa tulppaanin sipuleita ruukkuihin juurtumaan ja vein ne kylmäkellariin. Kellarissa on pimeää ja lämpötila on noin 4-5-astetta plussan puolella. Otin tulppaaniruukun sisälle 15.3., eli reilu viikko sitten. Tulppaanin alut näyttivät silloin tältä:

Juuri kellarista valoon nostetut tulppaanin alut 15.3.

 

17.3. lehdet olivat jo vihertyneet ja alkaneet kasvaa.

 

20.3. näytti tälläiseltä.

Tänään 24.3. ensimmäinen kukka oli auennut aurinkoisella ikkunalla.

 

Olen pitänyt ruukkua koko ajan huoneenlämmössä. Se on tainnut verottaa väriaineen syntymistä kukkaan, sillä se on kalpea, mutta kaunis.

 

 

 

 

Toinen ruukullinen sipuleita odottaa vielä kellarissa. Aion viedä sen parvekkeelle sitten, kun isommat yöpakkaset ovat ohi.

 

Hyvää pääsiäisviikkoa sivullani vieraieville!

 

Tervetuloa lukijaksi Maikki!

 

Teiskon kirkko ja Teiskolan kartano

 

Kävin viime viikonloppuna Tampereen Teiskossa ja kuvasin paikallisia maamerkkejä aurinkoisessa säässä.

 

Teiskon punaiseksi maalattu puukirkko on valmistunut 1788 ja sen barokkitylinen kellotapuli kymmenen vuotta myöhemmin. Kirkko sijaitsee hienolla paikalla Kirkkojärven rannalla. Isäni suku on kotoisin Teiskosta. Hänet, isovanhempani ja isoisovanhempani on haudattu kirkon ympärillä olevalle kauniille hautausmaalle.

 

 

 

 

 

 

 

Teiskolan kartano sijaitsee ihan Ruovedelle menevän Terälahdentien varressa Teiskolanlahden rannalla. Etsin kartanosta tietoa ja löysin vanhoista valokuvista kootun verkkonäyttelyn. Näyttelyn ihastuttavat vanhat kuvat kuvat kertovat kartanoelämästä 1800 ja 1900-lukujen vaihteessa.

 

Kartanon päärakennus on rakennettu 1800-luvun alussa, mutta sen nykyinen ulkoasu on 1800-luvun lopulta.

 

 

Terälahdentielle näkyvä romanttinen venekatos on 1800-luvun lopulta.

 

 

Näkymä Teiskolanlahdelta Näsijärven Koljonselälle.

 

Aurinkoista viikonloppua sivullani vieraileville!