Mikä kukka on sinun silmäteräsi puutarhassa? Vai siintääkö haaveissasi jokin aarre, jota halajat pihallesi tai parvekkeellesi?
Kerro kuvin ja tekstin kera omassa blogissasi, postaa linkki tämän viestin kommentteihin. Haaste on voimassa tammikuun loppuun saakka. Kaikkien haasteeseen vastanneiden kesken arvomme VIP-lippupaketin (neljälle hengelle) Uudenkaupungin Kukkamessuille; sisältäen pääsyliput, ruokailun, tuotekassin ja muuta mukavaa. Lohdutuspalkintoina mm. Kukkamessujen iki-ihania tuotteita; kasseja ja mikrokuituliinoja
Minun puutarhani aarre on luonnonkantaa oleva kullero. Mummoni siirsi Lapin kulleroa Pieksämäen lähellä olevalle mökilleen todennäköisesti 50-luvun lopulla. Kullerot ovat kukkineet mökin seinustalla siitä lähtien. 90-luvulla siirsin muutaman alun tänne kerrostalomme kukkapenkkiin. Tämän sivun kuvat ovat näistä kulleroista. Viime kesänä istutin muutamia alkuja mökkipuutarhaani. Toivottavasti mummon kullerot kukkivat kultaisina penkissäni ensi kesänä!
Tääkin on kiva haaste! Tuo onkin varsinainen aarre, kun se on sukukalleus.
VastaaPoistaMulla oli pitkään haaveena mökki ja pala omaa maata ja ajattelin aina, että jos joskus haave toteutuu siirrän pihaani näitä mummon kulleroita. Siellä ne nyt odottelee kesän tuloa :)
PoistaKaunis kukka todella.
VastaaPoistaMeillä kasvaa niitä luonnossa.
Kasvaako suomessa?
Suomessa kasvaa kulleroita luonnossa Lapissa ja ainakin Lahden tienoilla Salpausselän alueella. Lapsuuden kesiin kuului näiden mummon kulleroiden lisäksi luonnonvarainen kulleroniitty Hollolassa. Leikimme lapsena missikisoja ja kukitimme toisiamme kullerokimpuilla.
PoistaSamanlainen aarre minullakin on ja historiakin vähän saman tapainen. Lapsuudestani muistan pohjoisen jokitöyräät keltaisenaan kulleroita. Sieltä kasvi siirtyi perheemme mökille ja nyt sama kanta kukkii pihallani.
VastaaPoistaTuollainen historia antaa kasville ihan mittaamattomasti arvoa. Luulen, että ensikesän ihanin hetki on se jos joku viime kesänä istutetuista aluista kukkii...
PoistaNiittykulleron kukka on kuin pienen nupullaan olevan ruusun. Vuosia, vuosia sitten mieheni serkulla Kuusamossa kyläillessämme, erehdyin luuleman maljakossa olevia kulleroita keltaisiksi ruusuiksi.... Kyllä hävetti.
VastaaPoistaKukka muistuttaakin kovasti ruusua :)
PoistaLapsena muistan nähneeni niitä laajana kukkamerenä, upea kukka!
VastaaPoistaUpea kukka tosiaan ja sen vieno tuoksukin on ihana.
PoistaKiitos osallistumisestasi kilpailuumme! Vastauksia on tullut mukavasti ja samalla tutustuu aivan uusiin blogeihin.
VastaaPoistaTerveisin Kukkamessujen väki
Kittos itsellenne kivasta haasteesta!
PoistaOn se ihana! Ja juuri tuollaisille saaduilla kasveille tulee oma erityinen tunnearvo :)
VastaaPoistaNiin, näillä on tunnearvoa ihan mittaamattomasti!
PoistaOlen nähnyt kulleroita luonnossa ainoastaan nuorena Kemissä käydessäni. Niitä kyllä myydään taimistoilla täällä etelässäkin, mutta enpä ole kokeillut, miten menestyvät. Kaunis kukka, kuin auringon kultaa.
VastaaPoistaLuonnonkanta menestyy täällä etelässäkin hyvin. Taimistoilla myydään jalostetumpiakin kulleroita, joiden kukinnot eivät kuitenkaan mielestäni ole niin herttaisen kauniita, kuin luonnonlajin.
PoistaOlen viettänyt kesiäni paikoissa, joissa ei ole kulleroita. Niitä ei myöskään kasva pihallani.
VastaaPoistaTämä asia pitää korjata ensi kesänä.
Kullero on viehättävä kukka ja sopii varmaan ihanasti sinunkin pihallesi :)
PoistaKullero on yksi niistä keltakukkaisista kukista joista pidän. Tunnearvoltaan on todella arvokas tuo sinun kullerosi.
VastaaPoistaKulleron keltaisuus on jotenkin lempeää. Jalostettujen kulleroiden väristä en oikein pidä.
PoistaKiva haaste, taidanpa osallistua.
VastaaPoistaKullero on suosikkini, niitä kasvoi myös minun mökkipihassani aikoinaan, sitä mökkiä ja puutarhaa ei enää ole, mutta nyt kulleroita kasvaa lähiniityillä villinä ja juhannuksen tienoossa kukkivat täällä keltaisenaan laajat alueet.
Toivottavasti kullerosi viihtyvät ja innostuvat leviämään.