Mökillä nyt

Vietin koko viime viikon mökillä. Helteessä ei jaksanut juuri muuta kuin lueskella kuistilla, lojua aurinkotuolissa tai vilvoitella järvessä. Viikottaisen ruohonleikkuun ajoitin aamun viileyteen ja jätin ruohon vähän tavallista pidemmäksi siltä varalta, että auringon porotus jatkuu. Porotus loppuikin sitten torstaina mahtavaan ukkosmyrskyyn ja kaatosateeseen, joka sai osan kukista, härkäpavut ja perunanvarret lakoamaan. No, nyt ei ainakaan tarvitse huolehtia kastelusta vähään aikaan.

 

Hellepäivinä kastelin iltaisin janoisimpia perennoja ja laitoin kasteluveden sekaan lannoitteeksi tekemääni nokkosvettä. Nokkosvettä on helppo tehdä. Keräsin tontilta nokkosia ja silppusin niitä vähän saksilla, jotta ne mahtuivat paremmin astiaan. Kaadoin astian täyteen vettä ja jätin reiluksi viikoksi muhimaan. Nokkosvesi on tehokasta lannoitetta. kasvit näyttävät jo parin päivän kuluttua vankemmilta ja tummempilehtisiltä. Sillä kannattaa kastella myös kasvien lehdet, sillä se saa lehdet kiiltämään ja poistaa esim kirvoja ruusuista. Samaa nokkosvettä voi käyttää lannoitteksi parin viikon ajan, mutta se  haisee tosi pahalta. Yleensä kyllästyn sen lemuun pian ja kaadan loput liemet kompostiin, missä sen sisältämä typpi edistää kompostoitumista.

 

Kukkapenkeissä ilahduttaa tällä hetkellä:

 

 

Idänunikko ja jalopähkämö

 

 

Lehtosinilatva

 

Ruskolilja

 

 

 

Sormustinkukat ja harjaneilikat

 

 

Tuomenkehrääjäkoin tuhoama tuomi alkaa jo toipua. Puu on silti vielä seitin peitossa.

 

 

Myös toukkien kaluama pieni pihlaja tekee uusia lehtiä.

 

 

Tuomenkehrääjäkoit alkavat nyt kuoriutua. Pieniä, valkoisia perhosia lentelee tontilla.

 

 

Myös pensaat kukkivat. Viime syksynä istutetussa pihajasmikkeessa on tuoksuvia kukkia. Helteisenä iltana tuoksu tuntui kauas.

 

 

Neilikkaruusu kukkii ihanasti.

 

 

Kaatosade löi Ritausma-ruusunikin maahan ja jouduin pesemään sen ryvettyneet kukat ja tukemaan kukkien painosta raskaat versot. Tämä kuva on otettu ennen tuhoa aamuisen kevyen sateen jälkeen. Pieni hämähäkki on löytänyt kauniin sateensuojan itselleen :)

 

Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa sivullani vieraileville!

Hollanninkurjenmiekat

Ostin syksyllä kaksi pussillista hollanninkurjenmiekkoja (Iris hollandica). Istutin ne syyskuussa maahan, sillä luulin että ne ovat tavallisia kevätkurjenmiekkoja. Sipulit kasvattivat vihreät lehtihiipat jo syksyllä. Jännäsin selviävätkö kurjenmiekat talven yli lumen alla vai ei... Keväällä lehtihiipat olivat kellastuneet, eikä kukkia tullut. Jätin ne kuitenkin paikoilleen, kun niissä näytti olevat vähän vihreääkin ja ne näyttivät kasvavan. Kesäkuun alussa huomasin kolmen kurjenmiekan tekevän nuppua ja nyt juhannuksen jälkeisellä viikolla kukat avautuivat.

Kuvakavalkadissa ensimmäisenä keltainen kurjenmiekka:

 

 

Seuraavana vuorossa valkoinen:

 

 

 

Viimeisenä sininen. Tämä on kuin vesivärisiveltimellä maalattu:

 

 

 

Tutkin vasta nyt netistä tämän hollanninkurjenmiekan kasvatusta ja sain tietää, että niiden sipulit istutetaan keväällä. Eipä ihme, että ne lähtivät niin iloisesti kasvuun jo syksyllä. Hollanninkurjenmiekat  talvehtivat huonosti, niiden sipulit pitäisikin nostaa talveksi maasta ja säilyttää viileässä. Kolmestakymmenestä syksyllä istutetusta sipulista kolme kukki ja osassa on lehtiä. Näinkin hyvä talvehtimisprosentti on varmaan sen ansiota, että lumipeite pysyi koko viime talven maassa. Ensi talveksi pitäisi muistaa nostaa nämä sipulit ylös.

                     Hyvää kesäkuun viimeistä viikonloppua sivullani vieraileville!

Kesää kadonneen kartanonon raunioilla

 

Kävelin yhtenä alkukesän hellepäivänä entisen Kaukajärven kartanon raunioilla. Kartanoa ympäröivä villiintynyt puisto on todella kiehtova. Siellä näkee miten puutarhakasvit sulautuvat osaksi luontoa, kun ihminen ei enää hoida niitä. Jotkut puutarhakasvit ovat todellisia menestyjiä. Esimerkiksi korallikanukka on levinnyt laajoiksi pensaikoiksi. Se viihtyy parhaiten rannan tuntumassa, missä kosteutta ja valoa riittää eniten.

 

 

Suureksi kasvanut pajupuu, ehkä halava, on joskus menettänyt toisen haaransa. Se on kasvattanut kaksi uutta pystyä oksaa tilalle. Puussa näkyy kuolleita oksia, mutta loput puusta on kovasti elossa. Se on ihmisen istuttama, mutta elää nyt omaa elämäänsä osana luontoa.

 

 

Kartanon päärakennuksen raunioista on säilynyt parhaiten entisen talvipuutarhan perustukset.

 

 

Näitä portaita pitkin on laskeuduttu talvipuutarhaan.

 

 

Puut ovat kasvaneet sisään huoneeseen...

 

 

Ylös näköalapaikalle Sonnivuoren laelle johtaa kiviset portaat.

 

 

Näkymä entisen huvimajan kohdalta on ollut varmaankin avoimempi kartanon loistoaikoina.

 

 

Koiranulkoiluttajien polku kulkee entistä puistokäytävää pitkin. Pihlaja-angervot ovat levinneet massiiviseksi kasvustoksi, kun ihmisen käsi ei enää ole rajoittamassa niitä.

 

Kadonnesta kartanosta olen kertonut myös täällä.

Juhannuksen aikaan

 

 

Juhannusyönä melkein täysi kuu loi järven yli siltaa ja valaisi jo ennestään valoisaa yötä.

 

 

Juhannusruusun kukinta hiipuu hiljalleen, mutta pihan uudet ruusut aloittavat. Neilikkaruusussa oli ensimmäiset kukat auki.

 

 

Virosta ostamassani Ritausma -ruusussa oli myös yksi tuoksuva kukka auki.

 

 

Niittyretkeltä ei tarvinnut palata tyhjin käsin. Makeat ahomansikat kypsyvät heinikon suojissa.

 

 

 

Mökkipihassa kukkii nyt ensimmäistä kertaa lilja (keisarinlilja?) ja heti sen lehdellä tepastelee liljakukko...

 

Jalopähkämö kukkii idänunikon varjossa.

 

 

Toissavuonna kukkinut valkoinen sormustinkukka on onnistunut saamaan muutamia valkoisia jälkeläisiä, niistä ensimmäinen on  kukassa.

 

Hyvää juhannuksen jälkeistä viikkoa sivullani vieraileville!

7 juhannuskukkaa

 

Ihanaa keskikesän juhlaa!

 

 

 

 

 

 

 

 

Keskellä kesää

Keskikesän kukkijat alkavat olla kukassa mökillä.

 

Ruohosipuli ja kurjenpolvi muodostavat hauskan parin.

 

 

Loistotädykkken rento kasvutapa saa sen näyttämään kaikkea muuta kuin loistokkaalta. Viime kesänä se pysyi hyvin pystyssä, kun se sai tukeutua myskimalvan varsiin, mutta kirpat söivät malvan versot keväällä ja nyt tädyke renttuilee pitkin penkkiä...

 

Hajulaukka avaa kukkiaan.  Kasvi haisee pahalle vain jos sen lehtiä koskettelee. Kun istutin hajulaukan viereen uusia perennoja ja jouduin kaivamaan maata sen lähellä, haju tuntui erityisen voimakkaana.

 

 

Pionit

 

 

Lehtosinilatvan kukka on todella ihana läheltä katsottuna.

 

 

Nämä keltakukkaiset kurjenmiekat (Iris germanica flavescens) sainTylsältä Mörökölliltä. Vaaleat kukat hohtavat iltahärissä kauniisti.

 

 

Ensimmäinen harjaneilikan kukka.

 

 

Maasta nostettujen tulppaanien varret olivat nyt tuleentuneet sen verran, että irrottelin niistä sipulit. Tulppaanini kasvoivat myyräverkon sisällä, mikä helpotti sipulien ylösnostamista. Sipulit saavat nyt odotella syksyä paperipusseissa viileässä ja varjoisessa liiterissä.

 

Monet tulppaaneista olivat kasvattaneet kaksikin sivusipulia. Nämä ovat jo sen kokoisia, että voin hyvin odottaa uusintakukintaa ensi keväänä.

 

Hyvää juhannusviikon jatkoa sivullani vieraileville!

 

Tervetuloa lukijoiksi Jenni ja Saga!