Kadonneista oppia -haaste

 

Sain Puutarhaeloa -blogin Riitalta haasteen kertoa puutarhani kadonneista tai tarkoituksella poistetuista kasveista. Tämä on mielenkiintoinen haaste, kiitos Riitta!

Olen rakentanut mökkipuutarhaani nyt kymmenen vuotta ja kadonneita kasveja on aika paljon. 

Ensimmäisenä kaikkein eniten harmittanut katoaminen. Ostin 2013 Turista kaksi syysleimu Blue Paradise taimea. Ne lähtivät hyvin kasvuun ja kukkivat ihanin sinisin kukin heinäkuulta lähtien. Pakkastalvi 2015-16 tappoi kuitenkin kasvit. Odotin kesään saakka, olisiko niissä vielä elonmerkkiä, mutta lopulta kaivoin ne pettyneenä ylös. Muut leimut selvisivät pihallani, vaikka kärsivätkin muutaman vuoden ajan huonommasta kasvusta.

Tällä tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Vuoden kuluttua Blue Paradisen katoamisen jälkeen huomasin kukkapenkissä jotain pientä sinistä. Blue Paradise oli tullut takaisin :)! Siitä lähtien se on kukkinut joka vuosi yhdellä varrella ja odotan, että se siitä vielä runsastuu. Ilmeisesti en ollut poistanut kuolleita juuria ihan tarkasti, eikä kasvi ollut ollutkaan ihan kuollut. Tästä viisastuneena en kiirehdi kuolleiden kasvien poistoa, ennen kuin olen aivan varma, ettei toivoa ole.

Toinen harmittava epäonnistuminen on tämä vanha pioni, joka kasvoi mökkipihassa jo kun ostin mökin.

Aluksi hoidin pionia hyvin ja sain sen kukkimaan vuosi vuodelta paremmin. Sitten menin heittelemään kukkapenkkiin aika reilusti tuhkaa. Tein sen talvella lumen päälle, enkä tiedostanut, että tuhkaa meni pioninkin kasvupaikalle. Pioni ei tykännyt ollenkaan kasvualusta happamuuden muutoksesta. Kukinta on heikentynyt vuosi vuodelta. Tänä vuonna ajattelin kaivaa pionin ylös ja uusia kasvualustan. Jospa se vielä innostuisi kukoistamaan...

Mantsuriankärhön katoaminen harmittaa myös kovasti. Se kasvoi viiden vuoden ajan kukkapenkissäni komistuen vuosi vuodelta. Yhtenä keväänä se ei vaan enää noussut. Jätin kasvin juuren maahan, mutta mitään elonmerkkiä se ei ole antanut. Epäilen, että kesän 2018 armoton kuumuus ja kuivuus sai kärhön menehtymään.

Kasvi, johon minulla on viha-rakkaussuhde, on kannusruoho. Se on vaatimaton luonnonkasvi. Heittelin sen siemeniä joskus kasvimaalle ja kannusruoho innostui kasvamaan todella rehevänä. Se on monivuotinen kasvi ja lisäksi se siementää runsaasti. Kannusruoho valtasi kasvimaan yhdessä sormustinkukan kanssa ja ne näyttävätkin kukkiessaan todella kauniilta. Mutta kun halusin kasvimaan taas hyötykasvien käyttöön, se ei käynytkään ihan helposti. Kannusruohon siementaimia ilmestyy kasvimaalle koko kesän ajan... siemeniä tuntuu olevan loputtomasti kasvimaan mullassa. Myös sormustinkukkaa tulee jatkuvasti, mutta sen taimia voin siirtää uusiin kasvupaikkoihin.

Kannusruoho pääsi jotenkin kylväytymään myös kaivonrenkaan ympärillä olevaan koristeheinäpenkkiin ja on tukehduttanut siinä kasvaneet koristeheinät aika tehokkaasti. Se on kuitenkin mieluinen mesikasvi kimalaisille ja muille hyönteisille. Kukkiessaan se on kaunis, pieni 'leijonankita'. Viime kesänä leikkasin sen matalaksi ja se ehti tekemään uudet kukat vielä loppukesästä eli sen kukinta-aika on pitkä. Joten koristeheinät taitavat saada lähtöpassit tästä penkistä... Tätä kasvia olen yrittänyt saada penkeistä pois, mutta olen antanut periksi...

Yksi kadonneista on särkynytsydän. Istutin sen ensimmäisenä kesänä keskelle uutta kukkapenkkiä. Se viihtyi todella hyvin ja kasvatti pitkät kukkavarret koko penkin yli. Se näytti alkukesällä hyvältä kukkiessaan samaan aikaan tulppaanien kanssa. Keskellä kesää se ei näyttänyt enää niin hyvältä ja sillä näytti olevan missiona täyttää koko kukkapenkki... Päätin siirtää sen toiseen paikkaan, mutta se ei tykännyt siirrosta vaan menehtyi. Sen jälkeen en ole uskaltanut istuttaa särkynyttäsydäntä pihaani.

Esimerkkejä olisi vielä lisääkin. Kasvit kukkapenkeissäni kasvavat todella tiheässä ja moni kasvi on kadonnut, kun se ei ole kyennyt taistelemaan elintilasta tiheässä kasvustossa. Jotkut voimakkaasti leviävät kasvit pitävät toisiaan kurissa kuten esimerkiksi vuohenkello ja helminukkajäkkärä.

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän hävinneistä tai hävitetyistä kasveistanne!

Haastan mukaan blogit Rikkaruohoelämää, Tuplasti terapiaa ja Puutarhan lumo

Haaste: Kerro siis, mikä meni pieleen ja miksi. Esimerkkejä voi olla yksi tai useita. Tärkeintä on kerätä huomioita, jotta tänä kesänä meillä menisi paremmin. Haasta kolme seuraavaa. Jätä vastauksestasi kommentti Puutarhaelon huhtikuun Kadonneista oppia -haasteeseen, niin tiedän kerätä kaikki vinkit yhdeksi muistilistaksi.

Sinistä ja valkoista

 

Kirjokevättähti on oikeastaan aivan ihana kevätkukkija. Aiemmin pidin sitä vähän tylsän näköisenä, mutta nyt olen ihan ihastunut siihen. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen, kukkii aikaisin ja leviää helposti. Kukka on sen kokoinen, että se muodostaa näyttäviä kasvustoja, jotka erottaa kauempaakin. Minulla on sitä sinisenä ja valkoisena.

Valkoisten kevättähtien taustalla vielä nuppuista idänsinililjaa.

 Sininen kevättähti on todella herttaisen sävyinen.

Tämä on myös perhosten ja pörriäisten mieleen...

Sinivalkoiset posliinihyasintit ovat myös suloisia, mutta tuntuvat leviävän aika hitaasti pihassani.

Näitä täytyy hankkia lisää!

Aamukävely huhtikuussa

 

Herään aikaisin, vaikka herätyskello ei ole soimassa. Katson ulos ikkunasta ja aamu näyttää mielenkiintoiselta; ilmassa näyttää olevan vähän sumua ja lunta satelee hiljakseen. Juon nopeasti aamuteet ja lähden kameran kanssa ulos. Tavoistani poiketen kiipeän kotini lähellä olevan maisemoidun sorakuopan reunaa pitkin kulkevaa jyrkkää polkua ylös ihailemaan heräävää maisemaa. 

Yllätyn, kun polku jatkuukin pitkin sorakuopan reunaa. Olen asunut 26 vuotta täällä samassa paikassa, mutta vieläkin löytyy uusia kauniita paikkoja ihan läheltä.

Pajut kukkivat polun varrella ja koivuissakin on melkein hiirenkorvat esillä.

Kuljen hiljaisen teollisuusalueen läpi. Tien varrella on tyhjä tontti, jonka ohi olen kulkenut monet kerrat. Tontin poikki menee polku. Tuo polku menee ehkä läheisen järven rantaan saakka, mutta en ole koskaan kulkenut sitä pitkin. Nyt päätän astua toistamiseen uudelle polulle. Polku viekin rantaan rehevän, luonnontilassa olevan lehdon läpi. Saniaisia kasvava rinne on varmasti upea kesällä. 

Järvellä ui telkkäkoiras. Hentoa lumisadetta on nyt ilmassa.

Ilahdun, kun näen kukkivan näsiän ihan rannassa. Se on todella kaunis!

Huomaan, että valkovuokotkin ovat jo ehtineet kukkaan etelään avautuvassa rinteessä. Ne ovat käpertyneet nukkuma-asentoon. Lumihiutaleet koristavat kylmissään olevia kukkia.

Matka jatkuu ja keskellä taajamaa kohtaan yllättäen peuran, joka ihan kaikessa rauhassa astelee jalkakäytävällä ja katoaa sitten talojen välistä metsään.

Tätä pikkujärveä olen kuvannut monta kertaa. Ranta heijastuu kauniisti tyynestä vedestä.

Haapanat laiduntavat uimarannan nurmikolla. Tämä on tuttu, joka keväinen näky.

Kuvausretki huipentuu upean sinisen scillakasvuston luona. Näitä en väsy koskaan kuvaamaan!

Mökillä tänään

 

Aivan ihana keväinen viikonloppu! Mökillä saatiin loputkin kukkapenkit siivottua ja nurmikot haravoitua. Otimme pihakalusteet esiin varastosta ja joimme ensimmäiset terassikahvit tänä vuonna. Värikästä kukintaa näkyy jo monessa paikassa mökkipihassa.

Laitoin pääsiäisenä pikkunarssisseja kattilaan mökin portaille. Ne ovat vieläkin kauniisti kukassa.

Krookus Prins Claus säästyi hyvin jänisten hampailta, sillä se on vähän myöhäisempi nousija. Verkon suojissa se avannut kauniit valkovioletit kukkansa.

Auringon paisteessa kukat näyttävät vielä valkoisemmilta.

Barr's Purple on myös uusi tulokas pihassani. Sen hento kukka on todella kaunis!

Värikästä kukintaa!

Istutin syksyllä myös uusia kirjokevättähtiä, joiden toivon leviävän nurmikolle.

Pihassa näkyi jo perhosia. Näin neitoperhosia ja sitruunaperhosia ja nokkosperhosesta sain kuvankin.

Järven jää oli sulanut jo pitkälle rannasta, mutta keskemmällä oli mustaa jäätä. Lokit kaklattivat jo pesimäsaaressaan kesäisen kuuloisesti. Ihanaa!

Vihdoinkin väriä!

 

Mökkipihassa on vihdoin väriä näkyvissä. Kurjenmiekka Katharine Hodgkin on taas ensimmäinen kukkija.

Pakkasyön jälkeen kukat olivat vähän viluisen näköisiä, mutta avautuivat kunnolla, kun aurinko alkoi paistaa niihin.

Krookukset olisivat kukkineet jo jonkin aikaa, mutta herkuttelun haluinen rusakko pääsi kaluamaan ne maata myöden ennenkuin sain verkot viritettyä niiden päälle. Osa krookuksista ei ollut ehtinyt nousemaan vielä kokonaan maasta, mutta niistäkin enemmistö on osittain syöty joten krookuskasvusto ei ole tänä keväänä ihan kauneimmillaan...

Toivottavasti nämä nyt verkotettuna kasvattavat kunnon lehdet ja kukkivat sitten ensi keväänä paremmalla onnella...

Vaaleakukkaisia krookuksia ei ole syöty, vaikka en verkottanut niitä. Ilmeisesti voimakkaan väriset kukat ovat rusakosta vastustamattomia nyt kun luonnossa ei ole paljon muuta kasvussa.

Kukkakausi -21 on päässyt siis vauhtiin minunkin mökilläni -ihanaa!