tiistai 6. syyskuuta 2022

Perhosten päivä

 

Syksy on ottanut aimo harppauksen ja nämä kelit eivät enää suosi perhosia, mutta elokuun viimeinen viikonloppu oli oikeaa perhosten juhlaa mökkipihalla.



Aamun tullen aurinko lämmittää mökin piharakennuksen seinää. Siihen ilmestyi jo ennen yhdeksää ensimmäiset perhoset lämmittelemään. 




Mökin etupihan kasvit olivat vielä varjossa, mutta ensimmäinen neitoperhonen uskaltautui pian punalatvan kukkaan.




Takapihan kallionauhuksiin osui jo auringon lämmittäviä säteitä ja niissä ahkeroi meden keruussa neljä amiraalia.




Pian perhosia oli jo enemmän.




Etupihan punalatvoissakin alkoi jo olla tungosta. Tämä punalatva kukkii aina vasta elokuun lopulla, jolloin säät ovat tavallisesti jo viilenneet. Nyt oli lämmin hellepäivä ja näin punalatvoissa enemmän perhosia, kuin koskaan aiemmin. Näyttää siltä, että on hyvä, että pihassa on eri aikoihin kukkivia hyviä perhoskasveja. Sopivat perhoskelit sattuvat eri vuosina eri aikaan ja on hyvä, että pihasta löytyy mesikasveja pitkin kesää.




Etupihan kallionauhukset alkoivat kiinnostaa perhosia iltapäivällä, kun aurinko kääntyi paistamaan niihin.




Takapihalla kasvavat soihtunauhukset ovat kukkineet jo aika pitkään, eivätkä ne enää houkutelleet perhosia niin kovasti, kuin aiemmin. Varmaankin suurin osa kukista oli jo pölytetty. Sitruunaperhonen nautiskeli viimeisistä tuoreista kukista.




Perhosia oli päivän aikana aika lailla liikkeellä. Enimmillään laskimme noin 40 perhosta yhtäaikaa pihan kukissa.




Mukana oli amiraaleja, neitoperhosia, nokkosperhosia, sitruunaperhosia, valkoisia nauris- tai lanttuperhosia ja melkoisen kulahtaneita jo pitkään lentäneitä keisarinviittoja. Joillain keisarinviitoilla oli niin repaleiset siivet, että ihmettelin, kuinka ne pääsevät lentämään...




Punalatvat olivat kaikkein suosituimpia mesikasveja.




Kun aurinko alkoi painua mailleen, perhoset lensivät taas lämmittelemään mökin seinälle. Välillä ne lensivät vielä hetkeksi ruokailemaan kukille. Lopulta näin joidenkin niistä menevän yöpuulle mökin vintille. Pyöreä aukko vintin oveen on jätetty lepakoita varten.




Viimeiset ruokailijat.




























6 kommenttia:

  1. Olen iloinnut valtavasti loppukesän runsaista perhosjengeistä. Montaa eri sorttia samassa kasvissa, upeaa, ihanaa. On ne kauniita! 🦋🦋🦋

    VastaaPoista
  2. Upea määrä eri perhosia. Meillä ei valitettavasti näkynyt yhtään neitoperhosta koko kesänä ja muutkin päiväperhoset tulivat tavallista myöhemmin puutarhaamme.

    VastaaPoista
  3. Wau. Perhoset on niin ihania <3 Mesikasveja olisi hyvä olla aikaisesta keväästä myöhäiseen kesään perhosille (ja muillekin hyönteisille) tarjolla. Kiitos näistä kauniista perhoskuvista :)

    VastaaPoista
  4. Sinulla on hyviä perhoskukkia kuten nauhuksia ja punahattua. Ei ihme, että perhosia on noin paljon.

    VastaaPoista
  5. Voi tavaton, miten paljon perhosia. Täällä on näkynyt vain yksittäisiä amiraaleja, neitoperhoja ei ainuttakaan. Tavallisesti kallionauhukset purppurapunalatva keräävät perhosia.

    VastaaPoista
  6. Ihana perhospuutarha! Valloittavia perhosia ja perhoskasveja, kuvista välittyy ihanan luonnonläheinen mökkitunnelma. Luen parhaillaan tähän niin sopivaa Nina Burtonin kirjaa Elämän ohuet seinät.
    Nauhuksesi ovat niin kauniita. Minulla oli vain yksi nauhus, kallionauhus, mutta se hävisi talven aikana. Täytyy ehdottomasti hankkia uusia nauhuksia!

    VastaaPoista

Arvostan jokaista kommenttiasi! Thank you for your comments! Jag uppskattar din kommentar!