Kymmenen kuvaa kesään; lokakuu

Osallistun vähän jälkijunassa tähän blogeissa kiertävään haasteeseen, joka alkoi jo viime kuussa. Minä ehdin siis postata vain yhdeksän kuvaa ennen juhannusta.

Tälläinen maisema näkyy makuuhuoneeni ikkunasta. Asumme siis kerrostalossa, mutta ensimmäisessä kerroksessa, eli aika lailla maan tasalla. Kun aikoinaan tulimme katsomaan tätä asuntoa, ihastuimme talon vieressä olevaan pieneen metsikköön ja tähän näkymään. Asunnon muistakin ikkunoista näkyy enimmäkseen puita. Vastapäiset talot ovat tätä taloa alempana, joten kukaan ei katsele ikkunoista sisään, vaikka olemmekin ensimmäisessä kerroksessa.

Ajatella, enää kahdeksan kuvaa ja eletään jo juhannusviikkoa... :).

 

Hyvää viikonloppua sivullani vieraileville!

Vieläkin nerine

Muu elämä haittaa nyt pahasti blogaamista, mutta laitan tässä kaikessa kiireessä pari kuvaa nerinestä, joka on nyt avannut lisää kukkia.

Nerine bowdenii

Kukat ovat ihastuttavat, vaikkei tuo lehtensä kellastuttanut kasvi itsessään niin kovin kaunis ole.

Hyvää lokakuisen viikon jatkoa sivullani vieraileville!

Olen saanut uusia lukijoitakin, tervetuloa!

Sadekesän kukkia

Teen valokuvakirjaa viime kesän mökkikuvista. Valokuvia selatessa tuli vastaan ihania kukkakuvia, joita olin ottanut heinäkuussa jonain sateisena päivänä. Kesällä jatkuva sade masensi, mutta eivät nämä pisaraiset kukkakuvat nyt hullummilta näytä...

 

Harjaneilikat hehkuvat, eivätkä sateesta piittaa

 

 

Jämäkkä sormustinkukka pisaroiden koristamana

 

Sormustinkukan nuppu

 

Särkyneensydämen lehti kerää pisarat helminauhoiksi

 

Sinisen maariankellon taustalla on ihan mahdottomasti nuppuja

 

Niittykukat sateessa

 

Paljon kaunista mahtui sateisenkin kesän päiviin...

 

Kaunista syysviikkoa sivullani vieraileville!

 

 

 

Nerine kukassa

Nerine bowdenii

Ostin Tallinnasta keväällä Nerine bowdeniin sipuleita, kun satuin niitä näkemään paikallisessa marketissa. Nerine on Etelä-Afrikasta kotoisin oleva narsissikasvi, joka kasvattaa keväällä lehdet ja kukkii syksyllä, eteläisen pallonpuoliskon kevään aikaan.

Idätin sipulit ruukussa parvekkeella ja vein nerinet sitten mökille kukkapenkkiin. Syyskuun alussa huomasin, että kasvissa oli nuppu. Nostin kasvin maasta ruukkuun ja toin sen parvekkeelle lämpimämpiin oloihin kehittämään kukkavartta. Kukkavarsi venyi pituutta, mutta kukka ei vain alkanut aukeamaan. Viimein älysin nostaa kasvin aina päiväksi sisälle lämpöiseen ja vihdoin alkoi nupusta näkymään väriäkin.



Nerine kukkapenkissä

 

Nerine parvekkeella syyskuun alussa

 

 

 

Nuput ja kukat ovat herkän näköisiä. Terälehdet ovat pinkit ja niiden reunat ovat vähän tummemmaksi värittyneet.  Nyt, kun kukat avautuvat, kasvi kellastuttaa ja pudottelee lehtiään. Sen voisi kuulemma talvettaa viileässä ja saada ensi vuonna uudestaan kukkaan. Täytyypä yrittää sitä. Mutta juuri nyt nautin nerinen avautuvien kukkien kauneudesta!

 

Hyvää viikonlopun jatkoa sivullani vieraileville!

Värejä, värejä!

Olen niin iloinen näistä syksyn väreistä! Sateisista keleistä ja lämpimistä öistä huolimatta luonto juhlii kasvukauden päättymistä ja talvilevon alkamista riemukkaasti. Ruskan kuvaaminen on kuitenkin turhauttavaa; sitä ihaninta hehkua ei tahdo saada siirtymään kuviin... Tässä kuitenkin joitakin yrityksiä. 

Juhannusruusun lehdykät

Vaahterat ja mustamarjaorapihlaja

Parkkipaikan reunassa kasvavat mustamarjaorapihlajat ovat kerrassaan upeita. Niiden kauneus tallentuu kuviin vain niin kehnosti...

Vadelman lehdet

Oikein läheltä

Sänkipelto

Vanhan talon syksyä

Mikä kumma tuosta oikeanpuoleisesta alaruudusta kurkistaa...??  Klikkaa kuvaa niin näet sen suurempana.

Kaunista alkamassa olevaa viikonloppua sivullani vieraileville!

Ruskaa Kalevankankaalla

Kävelin Kalevankankaan hautausmaalla sunnuntaina kameran kanssa. Hautausmaat ovat varsinkin syksyllä tunnelmallisia paikkoja. Olin liikkeellä vähän liian aikaisin, juuri ennen iltapäivän auringonpaistetta, muutamaa tuntia myöhemmin kuviin olisi tullut lisää auringon antamaa hehkua.

Klikkaa yhtä kuvaa, niin näet kuvat isompina.

 

 

Mukavaa syysviikon jatkoa sivullani vieraileville!

 

Haaste; anna hyvän kiertää

Osallistuin Beaten blogissa Varjoista valoon haasteeseen, jossa on tarkoitus laittaa hyvä kiertämään sanoin ja teoin.

 Säännöt ovat tälläiset:
-laita hyvä kiertämään sanoin ja teoin
-kolme ensimmäistä kommentoijaa voi osallistua haasteeseen
-jokainen heistä saa minulta jouluun mennessä pienen yllätyspaketin
-jatka haastetta omassa blogissa eteenpäin

Haaste on kiertänyt neulontablogeissa ja yllätyspaketissa pitäisi olla jotain omaneulomaa. Minä en neulo, joten paketissa on toki jotain omatekemää, mutta myös muuta yllätystä syksyn piristykseksi :).
 

Mietin pitkään, miten laittaisin hyvän kiertämään tässä haasteessa myös sanoin. Sitten muistin tämän pienen naivin, mutta viisaan kertomuksen siitä, miten ihminen voi lopulta itse valinnoillaan vaikuttaa siihen, että hyvä lisääntyy hänen omassa elämässään. Kertomus ei ole omani, olen joskus poiminut sen netistä, tekijä tuntematon.

 

Vanhus  keskusteli lapsenlapsensa kanssa. Hän sanoi:

"Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta.

Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus,

mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe.

Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys,

nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus"

"Kumpi susi voittaa?", kysyi lapsi. "Se, jota ruokit", vastasi vanhus.


Kommentoida voi toki, vaikka ei haasteeseen haluaisi osallistuakaan. Mainitse kommentissasi, jos et lähde mukaan haasteeseen.

Sateesta huolimatta valoisaa viikkoa sivullani vieraileville!
Jaana tervetuloa lukijaksi!