Tässä on tunnelmakuvia tyttären asunnosta, joka on viisikymmentäluvun puolivälissä valmistuneessa talossa.
Keittössä tunnelmalliset vanhat kaapistot...
...joita riittää. Säilytystilaa on paljon, joka kulmassa on komero. Huoneet ovat korkeat ja oven päälle jäävä tilakin on käytetty hyväksi.
Kaunis kahva
Naulakko on kestänyt käyttöä yli puoli vuosisataa.
Ikkunasta on näkymät Näsinneulalle ja auringonlaskuun. Kuvassa näkyy myös yösijaa etsivä naakkaparvi ( klikkaa isommaksi).
Laskeva aurinko valaisee lyhdyn
Tyttären muutosta seurasi jotain hyvää minullekin: kotiin jäi tyhjä huone, jota saan sisustaa :)!
Mukavaa lokakuun lopun viikkoa sivullani vieraileville!
Mukavan näköinen uusi koto. 50- luku on niin mulle mieluisaa.
VastaaPoistaMulla on myös kohta edessä pojan huoneen uudelleen sisustus, siitä tuleekin mulle studio, jossa saa jättää käsityöt pöydälle puolivalmiiksi odottamaan.
Luin tänään vanhempia postauksiasi ja huomasin, että sinulla on pojan kanssa sama tilanne -niin ne lapset lähtee mmailmaan...
PoistaOlen kakruna asunut asunnossa, jossa oli tismalleen samanlaiset keittiö systeemit kuin näissä kuvissasi. Ihan samat kaapit ikkunan vieressä ja tiskipöydän yllä, samat kaapit keittiön oven yläpuolella... Noita näkymiä jäin miettimään, voisiko yläkerroksista näkyä.... Neulan sijainti ja kaikki sopii... Tuo opiskelijakämppäkin sopisi, koska sitä ne nykyään ovat :) Punatiilisessä talossa taidetaan olla...
VastaaPoistaTyhjä huone, jota sisustaa, kuulostaa erinomaisen hyvältä!
Melkein arvasinkin, että tunnistat talot...
PoistaAi, niinkö arvelit...
PoistaTiedätkö muuten, että talot ovat Alvar Aallon toimiston tuotantoa. Ns. pikatalojen (joita ei enää ole) lisäksi ainoat Aallon talot Tampereella.
Itse asiassa olen myös aikanaan kotoa pois muuttaessani asunut näissä samaisissa taloissa, silloin ne olivat vielä työsuhdeasuntoja.
Olen tutustunut talojen historiaan ja tiesin, että ne ovat Aallon suunnittelemia. Niissä onkin mielestäni hyvä huonejärjestely ja säilytystilaa on löydetty paljon kekseliäillä ratkaisuilla. Parveke taas on suorastaan vaarallinen, sillä kaide on vain noin metrin korkuinen -on tainnut näyttää piirustuspöydällä hyvältä sellaisena :).
PoistaOnhan se iso etappi kun lapsi muuttaa kotoa omilleen. Sitä huolehtii helposti ihan turhissakin asioissa nuorison pärjäämistä. Ylpeyttä ja huolta, kovin tutulta kuulostaa..
VastaaPoistaTuosta saa kivan ja tunnelmallisen kodin :)
Olen muistellut nyt kovasti omaa kodinperustamistani ja miettinyt tätä elämän kiertokulkua. Minua 50-luvun tunnelma kiehtoo kovasti, tytär haluaisi modernimpaa :).
PoistaHienoa, että noin puhdas 50-lukulainen sisustus on säilynyt tähän päivään. Nyt se onkin jo arvossaan. Nyt vain sisustamaan, kyllä nuoret pärjäävät.
VastaaPoistaTaloihin on tulossa jossain vauheessa pintaremontti, toivottavasti persoonalliset yksityiskohdat ymmärretään säästää. Sitähän ne nuoret juuri tarvitsevat, että heidän pärjäämiseensä luotetaan.
PoistaTuttu tunne! Minulta on ensimmäinen lähtenyt jo melkein 9 vuotta sitten, kun liukui armeija aikana yhä vaan enemmän tyttöystävän luo ja jäikin sitten sinne kokonaan. Tytär puolestaan lähti 4 vuotta sitten. Onneksi ovat kuitenkin samalla paikkakunnalla. Tytär teki kyllä n. Kahden kk:n visiitin takas kotiin, kun tuli ero poikakaverista. Onneksi pääsi nopeasti oman elämän alkuun uudelleen. Huomaan kyllä, että varsinkin tyttären kanssa löytyi ihan uudenlainen läheisyys, kun välissä oli riittävästi etäisyyttä! Olemme paljon yhteydessä, luemme yhteiset kirjastonkirjat, eli kun toinen löytää hyvän, myös toinen lukee sen. Nyt hänellä on vauva, joka lähensi meitä entisestään. Poikien kanssa jotenkin kotonakin oltiin läheisiä, tytär tarvitsi tuon etäisyytensä. Viimeinen on kotona vielä, joskin kovasti yrittää päästä omilleen. Aikuinen lapsi ei halua meillä elää kodin sääntöjen mukaan, vaikka ne ovatkin hänen kohdallaan jo aika löysät. Kuitenkin vaadimme, että pitää ilmoitella, onko tulossa kotiin vai jääkö yöksi jonnekin yms. Se ärsyttää, tiedän sen, mutta olen sanonut, että kun kotona asuu, on vanhan äidin helpompi nukkua, kun tiiän lapsen olevan tallessa. Iloinen asia on, että tilaa vapautuu, eikä itsekään ole sidottu niin tarkaan arkirytmiin, kun lapset lähtevät pesästä. Ikävä on joskus, mutta puhelu helpottaa. Onneksi tykkäävät tulla tänne usein syömään, saunaan ja esim. Joulu vietetään meillä.
VastaaPoistaVaikka ikävä tuleekin, niin sitä tuntee onnistuneensa jossain, kun lapsi haluaa itsenäistyä.
PoistaMuistan vielä, kun katsoin junan perään joka vei esikoisen maaillmalle, lähti opiskelemaan Kauniaisiin raamattuopistolle ja matka oli pitkä. Juna oli jo kaukana, kun pääsin liikkeelle. Siitä on jo kohta 40 vuotta ja silti elävänä mielessä.
VastaaPoistaEnsimmäisen lähtö on varmaan aina koskettavin.
PoistaHienosti siellä on säilytetty alkuperäiset kaapit.
VastaaPoistaNiin, varsinkin keittiössä on ihan 50-luvun tunnelma.
PoistaAlkaa olla tuo aito 50-luvun sisustus jälleen arvossaan.
VastaaPoistaOttaisin omaan kotiinikin nuo kaapit koska vaan!
PoistaHienosti säilytetty 50-lukua!
VastaaPoistaTuosta vaan jatkamaan, muukin sisustus samaan malliin.
Mukavia sisustuksia ja syksyn jatkoa sinulle!
Yritin ehdottaa tuota myös, mutta tyttärellä on eri suunnitelmat... Kiitos, samoin sinulle!
PoistaKyllä on kaunis asunto, varmasti tulevat viihtymään. On upeaa kun ovat säilyttäneet tämän vuosikymmenen talon ja eivät ole menneet pilaamaan sitä uusimalla pintoja ja ovia.
VastaaPoistaAsunto on minunkin mielestäni mukava :)
PoistaSamanlaisessa opiskeljia asunnossa olen minäkin joskus tampereella asunut, toisella laitaa kylää vaan :) ihanaa aikaa..
VastaaPoistaJohtuneeko ensi asunnosta vai siitä että sen sisustin pelkästään perityillä huonekaluilla ja astioilla (kun rahaa ei ollut), niin ajasta jäi kipinä vaalia kaikkea vanhaa. Hienoa suunnittelua sekä aikaa ja kulutusta kestäviä ratkaisuja noissa 50-luvun asunnoissa, tehtäisiimpä taas jotain noin kunnollista.
Minullakin on täällä kotona aika 'keräilty' sisustus ja siitä sitten varmaan johtuu se, ettei tytär halua kotiinsa mitään vanhaa. Heillä on vähän selkeälinjaisia huonekaluja, mustaa,harmaata, valkoista ja turkoosia eli aika pelkistettyä.
PoistaMinun poikaset lentäneet pois yksi kerrallaan,vanhin Australiaan asti,poikakaveri kotoisin sieltä, onneksi lentää kyllä takaisinkin:)
VastaaPoistaNuorin tytöistä muutti juuri tänään poikakaverinsa kanssa saman katon alle ja keskimmäinen (poika) asunut omillaan pari vuotta. Niin se elämä vaan menee. Ja pitää mennäkin!
Se on totta, niin sen pitää mennä!
PoistaMinulla vielä tuo aika edessäpäin. Toki esikoisen 15-v. kotoa lähtö voi olla totta piankin,jos opiskelut sattuvat viemään jonnekin toiselle paikkakunnalle ensi vuonna. Saas katsoa miten tytön opiskeluihin haku sujuu. Kovasti kuitenkin haluaisi tänne paikkakunnalle jäädä.
VastaaPoistaMinun nuorempi 16-v tyttäreni on onneksi kotosalla vielä ainakin kolme vuotta. Hänellä ei ole vielä mitään itsenäistymishaluja.
PoistaIhanaan asuntoon pääsivät!
VastaaPoistaKyllä se kait on vaan luotettava. Pyytävät apua, jos ovat sitä vailla.
Sinulla on nyt uusi tilanne ja totuttelemista.
Irtilaskeminen ei ole helppoa!!!
Onneksi välimatka on lyhyt ja tytön harrastukset tuovat hänet tänne päin ja samalla kotiin käymään pari kertaa viikossa.
PoistaNiin se vaan on, että elämän kiertokulkuun kuuluu lapsien lentäminen pesästä. Totta on kliseinen sanonta että "lapset ovat vain hetken lainaa".
VastaaPoista