Lääkettä kevään kaipuuseen

Harmaana talvipäivänä on mukava uhmata räntäsadetta ja ajella puutarhaliikkeeseen. Heti ovella tulee vastaan ihana kostea tuoksu -vihreät lehdet, kukat ja multa tuoksuu. Pöydillä on vieri vieressä ruukkuja täynnä vihreää elinvoimaa. Täsmälääkettä kevään kaipuuseen! On ihan pakko hipaista uutta tuoretta lehteä ja aukeavaa nuppua. Tuoksuköynnöksen kukkaa on kumarruttava tuoksuttelemaan. 

Esikkopöydän ympärillä teen monta kierrosta. Kukkasten värit ovat sykähdyttäviä! Ne lääkitsevät värien puutettani. Valitsen pinkin kerrotun esikon ja sen seuraksi valkoisen helmililjan. Etsin lisäksi vielä jotain vihreää ja löydän tuuhean lankaköynnöksen.

Keväinen asetelma piristää mieltä kummasti. Näillä lääkkeillä pärjää taas muutaman talvisen viikon :)

Mukavaa viikonloppua!

Talvidendrologiaa, tammi

Tammi on pitkäikäinen ja vanhemmiten hyvin suureksi kasvava puu. Erilaisia tammia yli 300 lajia. Suomessa esiintyy luonnonvaraisena tammi eli metsätammi, Quercus robur.

Tammen oksakulmat ovat yleensä aika avoimia, 70-100 astetta, joten se tarvitsee vanhemmiten paljon tilaa ympärilleen. Näissä nuorissa tammissa on aika maltilliset oksakulmat.

Varsinkin nuoret tammet pudottavat lehtensä myöhään, jotkut vasta seuraavana kesänä. Se johtuu siitä, että kesä on Suomessa yleensä liian lyhyt, eikä puu ehdi muodostaa lehdenkantaan irtoamissolukkoa, joka saa lehden putoamaan. Oranssinruskeat lehdet ovat talvella ihan koristeellisen näköisiä. Tammen uudet silmut ovat lämpimän ruskeat ja ne ovat vastakkain oksalla.

Tammen kaarna on harmaanruskeaa ja uurteista.

Vähän väriä

Taas yksi tyypillinen keskitalven päivä takana. Vähän ankea ja mitäänsanomaton. Ihanaa, että on tuota lunta kasvien suojana, mutta missä kaikki värit ovat? Taivaskin on niin arkisen harmaa.

Värien ja kevään kaipuuseen löysin viime keväänä otettuja kukkakuvia...

Mukavaa uutta viikkoa!

Metsän keskellä virtaa joki

Lähellä siskoni kotia on pieni joki, joka pysyy osittain sulana läpi talven. Joessa on sen verran kalaa, että siinä viihtyy asukkaana saukko, jonka siskoni oli onnistunut näkemään pari viikkoa aiemmmin. Lähdin lauantaina siskoni kanssa kävelylle saukkojoelle.

Parina päivänä oli satanut uutta lunta ja metsä oli kaunis valkoisella kuorrutettuna. Kun liikkeellä oli kaksi naista ja koira, ei voinut elätellä kovin suuria toiveita siitä, että näkisimme joella arkaa saukkoa. Joen rannoilla näkyi kuitenkin merkkejä sen asustelusta.

Tällä kohtaa saukko on noussut jäälle ja makoillut siinä. Edellisyön lumisade on peittänyt jälkiä.

Vähän edempää joelta löytyi tuore makoilupaikka. Tässä saukko on oleillut samana aamuna.

Joen vastarannalta on polku, jota pitkin saukko on liikkunut. Sillähän on tapana liukua lumessa mahallaan. Polku näytti siltä, että saukko on kulkenut sitä aiemmin samana aamuna.

Tummana virtaava vesi näyttää aina sykähdyttävältä talvisen luonnon keskellä. Kauniit jääpitsit koristavat sulapaikan reunaa.

Mukavaa sunnuntaita!

Arvonta!

Blogini täytti alkukuusta kolme vuotta. Samoihin aikoihin meni rikki 200 rekisteröityneen lukijan raja. Blogin Facebook- sivukin on alkanut saada uusia lukijoita. Kaikki hyviä syitä juhlia arvonnan merkeissä!

Olen kerännyt palkintopakettiin:

-kaksi Marimekon Hennika mukia, lautasliinoja, englantilaista luomuteetä makuina Coffee Cream Tea ja Smokey Red Chai, (teet pakkaan puiseen salkkariin) ja vielä isoauringonkukan siemeniä.

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta. Voit osallistua myös blogin Facebook-sivulla jättämällä  kommenttisi sinne. Yhdestä kommentista saa yhden arvan. Jos laitat arvonnasta linkin blogiisi, saat toisen arvan. Arvonta jatkuu 31.1. klo 24 saakka.

Onnea arvontaan!

Silmänruokaa

Välillä vähän kesäistä silmänruokaa, olkaa hyvä!

Neitoperhoa, soihtunauhusta ja lisukkeena sinistä syysleimua

Kesää kaikilla mausteilla

Pionia päivänkakkarapedillä

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Talvidendrologiaa, sateenvarjojalava

Kävin puutarhakoulun Lepaalla 90-luvun alussa. Heti koulun alkajaisiksi täytyi opetella tunnistamaan parisataa koristekasvia sekä suomalaiselta- että tieteelliseltä nimeltä. Se ei tuottanut vaikeuksia, sillä kasvit olivat vielä lehdessä ja suhteellisen helppoja erottaa toisistaan. Myöhemmin meitä opetettiin tunnistamaan puuvartisia kasveja myös talviasussaan. Se ei ollutkaan enää niin helppoa, risu kuin risu näytti samanlaiselta. Vähitellen silmä alkoi erottaa eri kasvien tyypillisiä tuntomerkkejä; silmujen asento oksalla, oksan väri ja kiilto tai mahdollinen nukka, edelliskesän lehdenkannan jättämä arpi oksalla, kaarnan erilaiset kuviot ja puiden tyypilliset oksakulmat ja muodot yms.

Talvidendrologia on silti vieläkin vaikeaa. Ajattelin verestää taitoani ja laittaa tänne blogiinkin kuvauksia muutamista puuvartisista talviasussaan. Kuvasin puita ja pensaita Hatanpään arboretumissa.

Sateenvarjojalava (Ulmus glabra 'Camperdownii') talviasussaan. Sateenvarjojalava on vuorijalavan kaunismuotoinen riippamuoto.

Jalavan silmut ovat melko pyöreät, lämpimän ruskeat, nuoret oksat vihertävät. Silmut ovat tasaisesti vuorotellen oksan sivulla. Tästä syystä lehdessä oleva jalavan oksa näyttää litteältä.

Kaarna on harmaanruskeaa, pystyuurteista.

Talvidendrologia-sarja jatkuu talven aikana...

Pyhäjärvi

Tavallisena talvipäivänä Tampereen Pyhäjärvi näyttää tältä...

Vedenpuhdistamo ja kosken virtaus pitää Pyhäjärven sulana pitkältä matkalta.

Vielä nousee tehtaiden piipuista savuja.

Viinikanlahden ranta näyttää aika täyteen rakennetulta. Kuvassa näkyy korkeimpana rakennuksena Tampereen uusi maamerkki Sokos Hotelli Torni.

Hyvää pakkasviikkoa kaikille!

Amarylliksiä

Amaryllikset ovat mielestäni kaikkein ihanimpia joulukukkia. Hankin yleensä jouluksi ainakin yhden nuppuisen amarylliksen. On ihana seurata nupun avautumista. Siinä kokee sitä samaa kiehtovaa iloa, mitä tuntee kesällä puutarhan kehitystä seuratessa.

Amarylliksen kukinnasta on iloa pitkään, kun sama sipuli tekee useampia kukkavarsia. Sipulin voisi säästää ja saada kukkaan vielä uudestaan, mutta en ole koskaan onnistunut siinä. Kukinnan jälkeen kasvavat pitkinä retkottavat lehdet eivät ole kovin esteettisen näköisiä. Yleensä väsyn aika nopeasti katselemaan niitä ja heitän sipulin pois. Sipuliruukkuun pesiytyy  myös usein banaanikärpäsiä, eikä niistä tahdo päästä eroon mitenkään muuten kuin heittämällä kasvin pois.

Tänä vuonna innostuin kokeilemaan amarylliksen kasvatusta itse sipulista asti. Ostin marraskuussa kolme sipulia. Kahdesta sipulista piti tulla tumman punaiset kukat ja yhdestä erikoiset, kapeaterälehtiset, puna-keltaraitaiset kukat.

Istutin sipulit 10.11. Ensimmäinen kukka avautui 15.12., viikko ennen joulua. Kukka oli ihanan syvän tumman punainen, samettisen näköinen. Kuva yllä ei tee oikein oikeutta kukan syvän tummalle värille, kamerani ei onnistunut tallentamaan sitä ihan oikein.Tästä sipulista nousi kaksi vartta, joista toisen kukat avautuivat 23.12. Tämä amaryllis oli sopivasti kauniisti kukassa jouluna.

Toisenkin amarylliksen piti olla tumman punainen, mutta kukka olikin kirkkaan punainen ja siinä oli valkoinen keskusta. Tämä sipuli tuli kukkaan 28.12. -melkein kaksi viikkoa myöhemmin kuin ensimmäinen sipuli, vaikka istutusajankohta ja kasvuolot olivat olleet samat.

Kolmas amaryllis ei ollut sekään ihan sitä, mitä pakkauksen kuva lupasi. Kapeaterälehtisen kaksivärisen kukan sijaan tuli leveämpi terälehtinen valko-punaviirullinen kukka. Tämä sipuli avasi ensimmäisen kukkansa uudenvuodenpäivänä.

Amaryllikset näyttävät tulevan kukkaan aika eri tahtia. Ensimmäisenä kukkaan tulleella sipulilla oli eniten paksuja, eläviä juuria mikä varmaan selittää sen, että se tuli kukkaan jo viiden viikon kuluttua istuksesta. Toiset sipulit joutuivat ensin kasvattamaan juuria ja vasta sitten kukkavartta ja olivat kukassa vasta seitsemän viikon kuluttua istuksesta. Kukintaa on aika vaikea ajoittaa juuri jouluksi. Onneksi sentään yksi amarylliksistäni onnistui kukkimaan oikeaan aikaan.

Kaikki amaryllikset tekevät parhaillaan vielä uutta kukkavartta, joten ihanaa kukintaa on luvassa vielä pitkään :)!