Syyskuisena sunnuntaiaamuna herään ennen kuutta. On jo valoisaa, mutta aurinko ei vielä ole noussut. Kanootti odottaa jo rannassa ja pääsen nopeasti vesille.
Järvi on aivan tyyni. Punertuva taivas kuvastuu veteen. Siimapalpakon lehdet kuvioivat veden pintaa.
Yö on ollut lämmin. Veden pinnalla ei ole niin paljon sumua kuin eilen.
Kuikat uivat ohi.
Auringon ensimmäistä pilkahdusta saa odottaa hetken. Sieltä se nousee, uusi päivä!
Siiryn kanootilla sopivaan kohtaan saarien väliin.
On vaikea kuvata ihan juuri sitä näkymää, mitä haluaisin, sillä kanootti liikkuu...
Kamerani tavoittaa saarten välissä uivan yksinäisen joutsenen.
Melon jo kotiin päin. Välillä käännyn katsomaan maisemaa.
Yksinäinen kanadanhanhi seisoo kivellä ja huutelee aamuhuutoaan.
Hyvänen aika sentään, miten valtavan upeita kuvia! Luulen ymmärtäväni myös vähän sitä, miten hieno tunne sinulla on ollut kaiken tuon kokiessa.
VastaaPoistaMinäkin vain haukon henkeäni kuviesi edessä. Mikä tunnelma ja miten upeat otokset, ohikiitävät hetket ikuistettuina!
VastaaPoistaKuvasi ovat aivan maagisen kauniita ja lumoavia.
VastaaPoistaMelkein saatoin hengittää, upeat hetket olet taltioinut!
VastaaPoistaKaunis aamu!
VastaaPoistaTodella upeat kuvat !! Hyvää syksyä Sinulle !
VastaaPoistaSyksyn valo ja värit ovat niin ihanan pehmeitä. Upeita kuvia!
VastaaPoista